Joskus ikuisuus eli vajaa kaksi kuukautta sitten raahauduin uimahallille totaalisen epävarmana about kaikesta mikä liittyy uimiseen. Tiesin että pysyn pinnalla ja pääsen eteenpäin, mutta että en oikeastaan osaa uida. Räpiköin jokusen sataa metriä 25 metrin sarjoissa koska en jaksanut uida pidempään ilman taukoa.
Päätin etten luovuta ennen kuin jaksan uida puoli kilometriä, en välittänyt siitä kauanko aikaa menee. Niinkuin jo aiemmin olen tainnut kirjoittaa, en ole mikään tilasto-ihninen..
Jossain vaiheessa ajatuksissa oli 400 metrin uiminen alle 20 minuuttiin, sammakko-uinnilla pääsinkin siihen rajoille ja matkat piteni yli kilometriin. Se fiilis kun ensimmäisen kerran uin yli 1000 metriä pysähtymättä oli aika uskomaton :D
Sitten otin yksityisen uimatunnin ja aloin opettelemaan vapaauintia..
Oli pakko käydä ostamassa tulpat jotta korviin ei menisi vettä. Alkuun tuntui että sitä tuli nieltyä ja vedettyä keuhkoihin ihan kiitettävät määrät ja yhtäjaksoinen uinti pituus tippui taas 25 metriin. Kahdensadan metrin jälkeen keuhkot huusi hoosiannaa ja uinti alkoikin tuntua treeniltä, ei pulikoinnilta edes takaisin allasta, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Ennen vapaauintituntia alkoi tuntua siltä, että allasta jaksaisi sahata edes takaisin loputtomiin ja kyllästyminen tulisi vastaan ennen väsymystä. Varmasti kahden kilometrin kohdalla olisi kyllä tullut fyysinenkin stoppi, mutta tuskin olisin niin kauan jaksanut pitää mielenkiintoa yllä. Vapaauinnin oppimisen jälkeen ostin Suunnon Spartan Trainerin jotta olen edes jotenkin kärryllä siitä kauan ja paljonko olen uinut. Ja koska se nyt vaan on kiva lelu.
Toissapäivänä sitten uin 400 metriä edes takaisin ruuhkaista allasta ja painelin suihkuun miettimään jaksaako sitä odotella altaan päässä ettei ui edellä menevän kantapäille. Vilkaisin kelloon joka näytti käytetyksi ajaksi 0:14'43.
Piti hetki tuumata. Utopistiselta tuntunut ajatus 400 metristä reilusti alle 20 minuuttiin oli ja meni siinä. Mietin paljonko kului aikaa pelkkään odotteluun altaan päässä ja selailin automaattisesti kellotettuja intervalliaikoja. Kolme yli 30 sekunnin 25 metriä, nopein 00'23,4.
Aloin ihan tosissani miettimään kellon tarkkuutta. Painelin takaisin altaaseen ja uin vielä puolikilometriä. Senkin alle kahteenkymmeneen minuuttiin.
Eilen sitten illalla suuntasin taas hallille, toivoen että edes yhdellä radalla voisi uida rauhassa vähän nopeampaa. Kuin tilauksesta samalla kun astuin altaan reunalle, kaksi työntekijää kavensi vesijuoksualuetta yhden radan verran. Ennenkuin he saivat edes rataköyden kiinni joku mies vaihtoi radalle ja alkoi uimaan vaparia. Tuumin ettei siihen enää yhtään eläkeläistä tule sekaan uimaan joten laitoin kellon päälle ja aloin uimaan.
400m - 09'53.00
Nyt on rehellisyyden nimissä todettava etten todellakaan tuon jälkeen jaksanut uida enää metriäkään. Jos rantaan olisi ollut matkaa vielä vaikka 50 metriä, sen olisin tullut aaltojen tuomana ja rannalta lähtenyt mustassa pussissa. Onneksi kyseessä oli halli ja matka täysin itse päätettävissä.
Olen siis mielestäni oppinut tekniikan jolla uida. Nyt sitte sitä kuntoa siihen hommaan.
Jalat jaksaa 300 metriä ja tiedän potkivani liikaa ja väärin, mutta se pitäisi olla korjattavissa. Hengitys menee molemmin puolin, pää ei nouse vedestä, toinen linssi jatkuvasti veden alla. Jalat on suht pinnalla ja vartalolinja aika suora.
Tästä eteenpäin en taaskaan mittaa aikaa, vain matkaa. Todistin itselleni kykeneväni johonkin mihin en edes tiennyt haluavani pystyvän. Se riittää. Jahka vaparia menee se kilometri tauotta, voin taas alkaa kellottamaan aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti