Avoveteen

Eilen oli se päivä kun sitten laitoin märkäpuvun päälle ja painelin järveen.

Matkaahan ei tullu kuin 300 metriä erään paikalla olleen naisen mukaan, sen sijaan kello väitti matkaksi 270 metriä, mikä on huima suoritus 😃

No, joka tapauksessa lainapuku päällä ja pulikoidessa fiilis oli ihan jees.. Ensimmäisen huomio oli että kelluin kuin korkki. Ja toinen että vauhti uidessa oli vähän eri luokkaa kuin altaassa, kiitos sen kelluttavan kokovartalokondomin. Kolmas että uimalakki olisi ollut ihan jees. Vaikka ilma oli +28 asteista, vesi ei ja äkkiä alkoi nuppi kylmettyä.

Lopputuloshan oli että tulin siihen Lopputulokseen että ko. lainapuku on ihan riittävä ensimmäiselle ja todennäköisesti viimeiselle triathlonilleni, mutta ihan varuiksi nyt kuitenkin tilasin itselleni ihan oman. Ja koska tilasin ja vaikka olin etukäteen soittanut liikkeeseen ja selittänyt kokoni ja nyt suunnilleen tiedän miltä märkäpuvun pitäisi tuntua päällä, sovin että mikäli se nyt ei ole oikean kokoinen voin lähettää takaisin ja vaihtaa kokoa - mikä nyt netistä tilatessa on ihan itsestäänselvyys - jos märkäpukua ei lasketa uima-asuksi.

Mutta kun ei ole hajua koska ja minkäkokoinen märkkäri sitten postilaatikkoon saapuu, lähtökohtaisesti vedän itse "kilpailun" tuolla lainaamallani puvulla.

Edelleen hengissä ja treenit kulkee

Kevät toi vähän yhtä ja toista, ihan kaikki ei mennyt aivan nappiin, osa sitten sitäkin paremmin.

Olin jatkuvasti kipeä, flunssaa ja vatsatautia, pyöräilin väärillä kengillä ja nilkka otti osumaa, välissä treenasin 9 tuntia viikossa, välillä kaksi. Löysin uudestaan venyttelyn ja viisi päivää vain venyttelin, väliin en ottanut juoksu askeltakaan kolmeen viikkoon, tosin kävelin sitäkin enemmän.

Osallistuin Vantaan extreme runiin, juoksin 8km ja nollasin pään totaalisesti sen jälkeen. Ihan keski-oluella. Sen jälkeen en taas juossut. Uin ja pyöräilin.

Sitten saapui viikko jonka lauantaina oli HCR.. Maanantaina olo oli enemmänkin vitut kuin jeejee, en ollut juossut lainkaan exreme runia lukuunottamatta n. kolmeen viikkoon ja exreme runin jostain syystä kengillä joilla olin ajatellut juosta HCR:n ja ne oli juuri sen näköiset. Ja kokemusta tiesin ettei niistä enää kenkiä tulisi, eikä uusia olisi oikein voinut ajaa sisäänkään. Joten niillä sitten. Isoimmat mudat pois ja pesin sisältä pohjalliset. Päätin etten juokse ennen puolikasta maratonia vaan pyöräilen sen viikon.

Keskiviikkona etsin Lohjan triathlonin järjestäjien meili osoitteen ja ajattelin siirtää sprinttimatkan pikamatkaksi, mutta päätin tehdä sen vasta HCR:n jälkeen.

Kisa aamuna istuin sitten Telia 5g Areenan ulkorappusilla ja mietin joulukuussa ilmoittamaa tavoiteaikaa, 2.35:00 ja tuumin että olen iloinen jos pääsen alle 2.59:59 maaliin. Mietin myös jos vaan lähtisi kotiin. Mutta painelin varustesäilytykseen ja vedin juoksukamat päälle, numerolapun rintaan ja painelin lähtöalueelle haahuilemaan. Maaliin päädyin ajalla 2.11:55 mikä oli pienoinen yllätys sekä itselleni että varmasti kaikille jotka tiesi että olen menossa puolimaratonin juoksemaan.

Yksi onnistuminen kantaa pitkälle.

Sunnuntaina juoksun jälkeen pakkasin pyörän sivulaukkuihin eväitä ja vettä ja lähdin polkemaan jalat toimiviksi kevyellä 45 km lenkillä ja tiistaina olin taas uimahallilla kauhomassa uuden ennätyksen kilometrille, 24min ja rapiat. Tällä viikolla uintia on tullut reilu 3 kilometriä ja pari vielä tulee lisää. Juossut en ole mutta pyörää on tullut sotkettua se edestä.

Eli tavoitteita on edelleen sama kuin ennenkin, triathlonin sprinttimatka. Ja nyt on jopa olo että se oikeasti on mahdollista 😊

Aina ei voi vain treenata.. 

Ennätykset paukkuu..

Kävin lauantaina uimassa.

Perjantaina venyttelin 90 minuuttia.

Lauantaina uin 1700 metriä.

Taidan venytellä jatkossakin..

Kerrassaan hämmentävää miten asiat vaikuttavat toisiinsa.

Eihän nuo nyt ole täysin yksi yhteen koska niin siksi. Todellisuudessa uin altaan toiseen päähän rintaa ja vaparia takas. Vaikuttaa noihin matkoihin todella paljon. Kuten myös se että olin jo etukäteen päättänyt että uin yli kilometrin.

Niin tai näin, venyttely jatkuu. Ei siitä haittaakaan ole.

Eilen uin 1500m ja tänään venyttelin 40 minuuttia.

Noh, ainakaan ei hartioita kiristä ja ikuisuusonglma pohkeet alkaa nyt jo ilmoittaa jonkinlaisia elpymisen merkkejä.

Toinen lähes yhtä käsittämätön asia on, että olen saanut kommenttia yleisestä olemuksestani. Ryhti on parantunut jne.

Sekään ei ole huono..

Näillä mennään.

Nyt alkaa olla kohdillaan

Noita matkoja pitäs saada vähän pidemmäks, vaan jostain pitäisi repiä vuorokauteen tunti lisää aikaa..

Kävellen kesäkuntoon

Toissapäivänä, sunnuntaina siis, rykäisin niin sanotusti triathlonin pitkillä vaihtoajoilla ja eilen sitten oli idean olla tekemättä mitään.

Idea oli aivan loistava, mutta kävin kuitenkin kävelyllä. Suunnitelmissa oli kävellä lähikauppaan ja takaisin. Jotenkin sain sen venytettyä 8.3 kilometriin ja kulutettua siihen 1.20'00 aikaa. Noin. Eli ihan kohtuullista kävelyvauhtia.

Tänään on sitten se lepopäivä, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli mennä uimaan. Kello raksuttaa palautumisajaksi nyt 76 tuntia, vaikka ihan siltä kropassa ei tunnu, pidetään nyt vuorokausi taukoa ja siitä sitten taas liikkumaan.

Kuntotesti tyyliin ääliö

Tää kuu on alkanut toisin kun tuo edellinen. Hyvin.

Ensimmäinen päivä kävin ottamassa ensimmäinen tunnin rintauinnin tekniikkaa. Pelkkä potkua tunti, matkaahan siinä ei tullut mutta ideaan pääsin kiinni.

Lauantaina sitten kävin polskuttelemassa kilometrin vaparia noin kuusi minuuttia nopeammin kuin edellisenä keskiviikkona ja eilen sitten vetäisin toisenlaisen treenin.. Ääliön kuntotestin, ihan vain koska kokopäivänä ei muuta tekemistä ollut.

Aamupäivällä keräsin kimpsut ja kampsut, hyppäsin autoon ja ajoin uimahallille ja vetäsin 1000 metriä vapaauintia aikaan 00.28'41. Ei mitään täysiä painamista mutta on sitä hitaamminkin uitu.

Uimahallilta ajoin takaisin luukkuun jota kutsun paikaksi jossa nukun, vedin naamariin terveellisen mikroaterian, istuin hetken ja kuskasin pyörän pihalle.

Tunti hangessa - ihan pyörätiellä tosin - ajelua ilman matkan mittaamista. Ilman matkan mittailua siksi, että tuossa säässä sotkeminen ei ole siitä kiinni. On tullut ajettua kevyempiäkin lenkkejä joissa aika aika tai matka on ollut vähintään tuplat.

Fillaroinnin jälkeen tein ruokaa, söin, luin uutisia ja tuijotin hetken televisiota, vaihdoin toiset releet päälle ja lenkkarit jalkaan. Ajatuksena ei edes ollut juoksu vaan kevyt hölkkä tai reipas kävely. 7.14km aikaan 1.07,04, mikä ainakin itselleni on reipasta kävelyä. Pienenä lisänä selässä reppu ylimääräisellä 6kg:n painolla.

Näin jälkikäteen ajateltuna eihän tuossa nyt mitään järkeä ollut, kokopäivän projekti kaikkine taukoineen, mutta illalla sänkyyn mennessä fiilis oli suht huippu.

Vielä suurempi yllätys oli ettei tänään satu mihinkään 😂

Taas lähtee

Noniin. Ja vi..u sentään.
Työpaikan ilmanvaihtoa on hoidossa eikä enää tarvitse aamulla niistää kuivaa verta eikä illalla yskiä pölyä ja itiöitä keuhkoista.

Akillesjänne ongelma on selvitetty ja se taas toimii, kengissä pitää vaan olla kunnon pohjalliset ja uida nilkat rentona.

Tänään kävin pitkästä aikaa uimassa - niin että en pitänyt vain rutiinia yllä vaan oikeasti uin - hitaasti mutta varmasti, noin neljäänkymmeneen minuuttiin kilometrin verran pohjan tuijotusta.

Huomenna edessä on uuden tekniikan haltuunotto eli rintauinti-tunti vol. 1(/4), jotta uimisesta saisi enemmän irti. Mukavampihan se on yhtä jaksoisesti uida jotain ihan oikeaa tyyliä.. Eli osa vaparia ja osa rintaa. Ilman että välissä räpiköi jotain epämääräistä.

Tästähän se taas lähtee. Kaksi kuukautta meni ihan päin ... ja kunto kerkesi lähtemään jonnekin siinä ajassa, mut nyt sitten isommalla draivilla uusi alku. Vielä ei sentään tule aikarajat vastaan tavoitteiden suhteen joten hyvillä mielin kohti kevättä.

Pitkään hiljaisuus. Homeongelma ja liikunta.

Satunnaisia juoksulenkkejä, kävelyitä ja uimahalli reissuja.

Koko tammikuu meni kipeänä. Alku todella kipeänä ja siitä eteenpäin toipuen. Paitsi etten toipunut.

Jatkuva nuha, kurkun kutina, kuiva yskä, yleinen väsymys.

Ennen töitä jos meni uimaan siitä tulikin jotain, töiden jälkeen enää ei sillä olo ei ollut kovin terve. Vähintään nenä oli aivan tukossa. Hieman alkoi ottamaan päähän.

Myöskin tuntuu siltä että mistään liikunnasta ei palaudu kovinkaan nopeasti

Nyt sitten selvisi että työskentelen tilassa jossa ei käytännössä ole minkäänlaista ilmanvaihtoa mutta hometta on. Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki oireet tuntuu nyt loogisilta.

Nyt sitten pohtimaan mitäs tehdä. Toki firma on pistämässä paikat kuntoon jne. mutta aikataulusta ei ole mitään hajua. Siihen asti että se selviää pitäisi jotain keksiä tai sitten vaan etsiä uusi työpaikka. Viikon päästä pitäisi aloittaa ihan tosissaan treenit..

Nyt mennään äärirajoilla

Eikä missään sen yhden yliarvostetun poskisolistin äärirajoilla vaan oman henkisen kestävyyden.

Tässä kuussa ei montaa tervettä päivää ole ollut eikä nuha ja yskä lähde mihinkään.

Tänään vedin kevyttä polkemista puolituntia ja kävin muutaman kilometrin kävelyllä. Muuten koko päivä on mennyt maaten ja istuen.

Tähän kevyeen vi...kseen auttaa nikotiinipussi huulessa. Paremman puutteessa päätin olla myös polttamatta tupakkaa. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan,  ei se kovin kummoisesti toimi. Tapaa on hankala poistaa. Ja niin tyhmältä kuin se kuulostaa, tupakka auttaa yskään. Vaan näillä mennään.

Jahka olo tästä paranee voi nikotiinihimoista koittaa päästä eroon juoksemalla ja uimalla. Nyt en voi juosta enkä uida, joten pussia huuleen. Sitä kaupasta saatavaa, ei nuuskaa..

Siihen asti kärvistelen. Molemmista syistä. Kun sitä shaibaa tulee niskaan niin parempi ottaa kaikki kerralla :D

Liian aikaisin(ko)

Vajaa viikko sitten fiilistelin kuinka uin kilometrin pitkästä aikaa. Sitten yskin ja niistinkin toissa päiväiseen asti. Edellisestä viisastuneena menin eilen aamusta uimahallille ja uin vain 250m. Ihan rauhassa.

Ja illalla menin sinne uudestaan ja veivasin viitisensataa metriä :D

No, olo ei ole ihan niin kammottava kuin voisi olla, mutta ilta meni köhiessä ja yön nukuin huonosti. Tänään aamulla en mennyt uimaan. Illalla tosin aion joko juosta tai pyöräillä.

Kuumehoureissani kipeänä sain jostain todella huonon idean - ja niistähän elämäni aika pitkälti onkin rakentunut - juosta cooperin testi. Tavoitteella. 3000metriä.

Joten lisäsin sen listaan. Nyt siis tänä vuonna tavoite ont puolimaraton, triathlonin sprinttimatka ja maraton ja nyt siihen perään 3000m/12min.

Vuoden harjoittelu taasen on ollut aika pitkälti nollissa. Kipeänä ei ole kivaa.

En tiedä kuinka epärealistinen tuo cooper oikeasti on. En muista ikinä juosseeni.

Eka 1000m taas takana

Nyt alkaa taas homma pelittämään.

Eilen kävin hallilla ja pistin  polskuttellen kilsan. Parina päivänä olen vetänyt kevyttä fillarointia harjoitusvastuksen kanssa.

Vielä ei uskalla lähteä juoksemaan tonne kylmään, mutta suunnitelmissa olisi mennä salille tamppaamaan mattoa.

Nyt on taas hyvä mieli ja reenit jatkuu. :)

9 päivää kuumeessa

Johan on olo.

Yhdeksän päivän kuume ja yskä, ollut ja mennyt.

Pidin kaksi täysin kuumeetonta lepopäivää välissä ja tänään aloitin kevyen paluun elävien kirjoihin. Kävin uimassa.

Vetelin vuoroin vaparia, vuoroin "rintauintia" kokonaiset 450 metriä :) rauhassa ja riuhtomatta.

Nyt olo on mahtava. Todella väsynyt mutta hyvä.

Tekisi mieli lähteä vielä juoksemaan mutta järjen ääni huutaa whatsapissa et muuten mene.. :)

Tacx on kasattuna tuossa olohuoneen kulmassa mutta fillari roikkuu vielä autotallin seinällä. Saa vielä päivän tai kaksi roikkua, jos jotain en osaa, polkea rauhassa. Ei kuitenkaan pidä olla moisen sairastelun jälkeen olla ihan idioottikaan.

Paranemaan päin

Saas nähdä koska seuraavan kerran pääsee uimaan tai juoksemaan. Tai polkemaan harjoitusvastuksella. Nyt on ensimmäinen ilta kun kuume ei enää nouse panadolin vaikutuksen loppumisen jälkeen sitten viime keskiviikon. 6 päivää korkeassa kuumeessa tekee ihmeitä sekä päälle että keholle. Pää on totaalisen tyhjä.

Sunnuntain vietin 40 asteen kuumeessa sairaalan päivystyksessä koska hengittäminenkin sattui ja yskiminen tuntui siltä kuin rintalastan läpi olisi yritetty repiä raastinlautaa. Siihen auttoi ventoline-inhalaattori ja astetta tehokkaampi yskänlääke. Kaikkien testien ja kokeiden perusteella olen ollut täysin terve, mikäli yskää ja kuumetta ei lasketa mukaan. Tulehdusarvot ok, kurkku puhdas, korvat ok, hengitys ei rahise eikä keuhkoista kuulu mitään. Ehkäpä siksi tää kipeänä oleminen on ollut astetta enemmän p...stä. Olisi ollut helpompaa jos olisi selkeästi ollut jokin pöpö, eikä vain epämääräistä kuumetta. Noh, nyt varmaan paranemaan päin. Toivottavasti.

Jos nyt tästä kuume ei enää nouse, niin viikonloppuna sitten kevyesti kävellen aloittaen ja siitä sitten taas kuntoa kohentamaan.

Kuume ja muu kiva.

Posti toi harjoitusvastuksen fillariin. Saman aikaan kuumemittari näytti lähemmäs 40 astetta. Nyt se keikkuu siinä 38,5 - 39,3 välillä. Mieli ois tehnyt kokeilla mut järki sanoo et älä ole ääliö.

Nyt on hetkeen treenit tauolla jotta keho tervehtyy.

Palataan jahka mies on terve.

Uusi vuosi, uudet jutut.

Kävin sotkemassa pyörällä pitkin kylän raittia. Yöllä oli tullut lunta joten ajotiet oli kuin luistinradalla olisi ajanut, pyörätiet taas epämääräistä sohjon, uuden lumen ja perunapellon väliltä.

Vuoden ensimmäinen pyöräily siis. Matkaahan tuossa nyt ei tullut eikä vauhtikaan huimannut päätä, mutta jostain pitää aloittaa ja vaikka ruudulla tuo vajaa 10 reiluun 45 minuuttiin näyttää mittömältä, se koko ajan sai tikittää kuin mielipuoli ja jo pelkkä pystyssä pysyminen aiheutti hikoilua.

Asetin itselleni täksi vuodeksi pari tavoitetta ja niihin kuuluu seuraavat:

-Juoksua keskimäärin 20km/vko. Tähän tosin myös lasken mukaan reippaan kävelyn jos matka ylittää 5km

-Pyöräilyä keskimäärin 60km/vko. Pyöräilyyn taas lasken mukaan myös harjoitusvastuksella ajot ja kuntopyörän.

-Uintia 2 tuntia/vko.

Tavoitteena ei varsinaisesti ole joka viikko pyöräillä tai juosta noita matkoja vaan että vuoden lopussa olisin juossut yli 1000km, polkenut yli 3000km ja uinut yli 100 tuntia.

Lisä pontta harjoitteluun tuo ilmoittautuminen Lohjan sprinttimatkalle ja HCR puolimaratonille jotka on siis jo maksettu. Ajatuksena on myös uinti kunnon kehityksestä riippuen osallistuminen mahdollisesti jollekin perusmatkalle myöhemmällä kesällä ja syksyllä juosta joku maraton.

Onhan tuossa tavoitetta ja tavoittelemista, mutta jos terveenä pysyy niin ei nyt mahdotonkaan ole. Jos esteitä tulee niin siihenkään ei maailma kaadu, "lähden tekemään parhaani ja katotaan mihin se riittää" :D samalla valmiilla tappiomielialalla kuin suomalaiset urheilijat mm-tasolla niin ainakaan ei pety jos lopputulos on savolainen supersankari.