Avoveteen

Eilen oli se päivä kun sitten laitoin märkäpuvun päälle ja painelin järveen.

Matkaahan ei tullu kuin 300 metriä erään paikalla olleen naisen mukaan, sen sijaan kello väitti matkaksi 270 metriä, mikä on huima suoritus 😃

No, joka tapauksessa lainapuku päällä ja pulikoidessa fiilis oli ihan jees.. Ensimmäisen huomio oli että kelluin kuin korkki. Ja toinen että vauhti uidessa oli vähän eri luokkaa kuin altaassa, kiitos sen kelluttavan kokovartalokondomin. Kolmas että uimalakki olisi ollut ihan jees. Vaikka ilma oli +28 asteista, vesi ei ja äkkiä alkoi nuppi kylmettyä.

Lopputuloshan oli että tulin siihen Lopputulokseen että ko. lainapuku on ihan riittävä ensimmäiselle ja todennäköisesti viimeiselle triathlonilleni, mutta ihan varuiksi nyt kuitenkin tilasin itselleni ihan oman. Ja koska tilasin ja vaikka olin etukäteen soittanut liikkeeseen ja selittänyt kokoni ja nyt suunnilleen tiedän miltä märkäpuvun pitäisi tuntua päällä, sovin että mikäli se nyt ei ole oikean kokoinen voin lähettää takaisin ja vaihtaa kokoa - mikä nyt netistä tilatessa on ihan itsestäänselvyys - jos märkäpukua ei lasketa uima-asuksi.

Mutta kun ei ole hajua koska ja minkäkokoinen märkkäri sitten postilaatikkoon saapuu, lähtökohtaisesti vedän itse "kilpailun" tuolla lainaamallani puvulla.

Edelleen hengissä ja treenit kulkee

Kevät toi vähän yhtä ja toista, ihan kaikki ei mennyt aivan nappiin, osa sitten sitäkin paremmin.

Olin jatkuvasti kipeä, flunssaa ja vatsatautia, pyöräilin väärillä kengillä ja nilkka otti osumaa, välissä treenasin 9 tuntia viikossa, välillä kaksi. Löysin uudestaan venyttelyn ja viisi päivää vain venyttelin, väliin en ottanut juoksu askeltakaan kolmeen viikkoon, tosin kävelin sitäkin enemmän.

Osallistuin Vantaan extreme runiin, juoksin 8km ja nollasin pään totaalisesti sen jälkeen. Ihan keski-oluella. Sen jälkeen en taas juossut. Uin ja pyöräilin.

Sitten saapui viikko jonka lauantaina oli HCR.. Maanantaina olo oli enemmänkin vitut kuin jeejee, en ollut juossut lainkaan exreme runia lukuunottamatta n. kolmeen viikkoon ja exreme runin jostain syystä kengillä joilla olin ajatellut juosta HCR:n ja ne oli juuri sen näköiset. Ja kokemusta tiesin ettei niistä enää kenkiä tulisi, eikä uusia olisi oikein voinut ajaa sisäänkään. Joten niillä sitten. Isoimmat mudat pois ja pesin sisältä pohjalliset. Päätin etten juokse ennen puolikasta maratonia vaan pyöräilen sen viikon.

Keskiviikkona etsin Lohjan triathlonin järjestäjien meili osoitteen ja ajattelin siirtää sprinttimatkan pikamatkaksi, mutta päätin tehdä sen vasta HCR:n jälkeen.

Kisa aamuna istuin sitten Telia 5g Areenan ulkorappusilla ja mietin joulukuussa ilmoittamaa tavoiteaikaa, 2.35:00 ja tuumin että olen iloinen jos pääsen alle 2.59:59 maaliin. Mietin myös jos vaan lähtisi kotiin. Mutta painelin varustesäilytykseen ja vedin juoksukamat päälle, numerolapun rintaan ja painelin lähtöalueelle haahuilemaan. Maaliin päädyin ajalla 2.11:55 mikä oli pienoinen yllätys sekä itselleni että varmasti kaikille jotka tiesi että olen menossa puolimaratonin juoksemaan.

Yksi onnistuminen kantaa pitkälle.

Sunnuntaina juoksun jälkeen pakkasin pyörän sivulaukkuihin eväitä ja vettä ja lähdin polkemaan jalat toimiviksi kevyellä 45 km lenkillä ja tiistaina olin taas uimahallilla kauhomassa uuden ennätyksen kilometrille, 24min ja rapiat. Tällä viikolla uintia on tullut reilu 3 kilometriä ja pari vielä tulee lisää. Juossut en ole mutta pyörää on tullut sotkettua se edestä.

Eli tavoitteita on edelleen sama kuin ennenkin, triathlonin sprinttimatka. Ja nyt on jopa olo että se oikeasti on mahdollista 😊

Aina ei voi vain treenata..