tiistai 28. marraskuuta 2017

Henk. Koht. Uintiennätys

En ole ikinä, koskaan eläessäni aiemmin uinut yhtä jaksoisesti 1150 metriä.

Nyt olen. Ja olen niin perhanan ylpeä itsestäni.

Tiedän ja tiedostan ettei se ole matka eikä mikään niille jotka harrastaa uimista yhtään enempää, mutta silti.

Seuraavan kerran hallissa onkin sitten uimaopettaja opettamassa ja taatusti matkat lyhenee. Nyt puoliksi kelluen räpiköidessä matka taittuu, mutta tiedän että oikealla tekniikalla vapaauinti ei mene ihan niin leppoisasti.

Voi olla että en edes yksityisopetuksessa tajua vapaa uintia, voi olla että olkapääni ei sitä kestä. Voi myös olla että turhaudun kun joudun aloittamaan koko uimisen alusta. Mutta enää en ole epävarma sen suhteen ettenkö osaa ja jaksa auttavasti uida, jos lämpimänä kesäpäivänä sattuu vaikka soutuvene kaatumaan. Se on jo ihan hyvin.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Pohkeet huutaa hoosiannaa

Aamulla olo oli ihan jees, mihinkään ei sattunut eikä kolottanut. Aamu hommien jälkeen painuin hallille ja uiskentelin rauhallisesti puoli kilometriä ja tulin takaisin kotiin, ajatuksena oli siivota koko kämppä. Istahdan hetkeksi sohvalle ja heräsin kahden tunnin päästä. Ja jumalauta mikä jomotus pohkeissa. Kävely oli alkuun pientä köpöttelyä, mutta kun pääsin liikkeelle niin jalat vähän vetreentyi.

Eipä siinä, kämpän sain siivottua kun paikoillaankaan ei voinut pysyä. Illalla on pakko koittaa jos rullaamalla saisi vähän pohkeita auki, jos ei niin eiköhän huomenna töissä kävellessä jossain vaiheessa ala olo tuntumaan taas mukavalta..

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Mäkitreeni ja maksimisykkeet

Noniin, tänään sitten tuli vetästä ensimmäinen "oikea treeni" sitten vuoden 2008. Siitä on ikuisuus.

Pakkasin autoon sauvat, lenkkarit ja pelit ja vehkeet ja suhasin Salmen ulkoilualueelle. Suunnitelmissa oli tunnin mäkitreeni, siitä mitä se sitten tarkoittikin ei sitten ollutkaan mitään tietoa. Salmen vanhan laskettelurinteen ympäri menee hiekkapolku jonka pituus on n. 700 metriä. Idea oli se, että sauvojen kanssa kävellään ylös ja sitten juostaan alas.

Ensimmäiset kaksi kierrosta oli yhtä puuskuttamista. Happi ei meinannut lähteä kulkemaan ja olo oli totaalisen hengästynyt. Kolmas alkoi mennä jo helpommin enkä neljännen jälkeen osannut enää sanoa montako kierrosta meni.. Eräs mukana ollut sanoi matkan olleen 7km joka tekisi 10 kierrosta. Saattaa olla. Veikkaisin itse vähemmän. Niin tai näin, treeni oli hyvä.

En omista sykemittaria enkä ole koskaan sellaista käyttänyt, mutta vielä autossa pulssi oli yli 100..

lauantai 25. marraskuuta 2017

Taas sitä samaa

Uintia.

Jos tämä alkaa olla tylsää luettavaa jatkuvana toistona, niin eipä sen puoleen, eipä tähän oikein saa mitään uutta näkökulmaakaan ja kirjoittaminenkin tuntuu saman uudelleen naputtamiselta. Mutta sitä harjoittelu on. Saman toistoa uudelleen ja uudelleen. Niin tai näin..

TUHAT(piip:n)METRIÄ ELI KILOMETRI.

Sen enempää hehkuttamatta. 1050m/45 minuuttia +/- minuutti pari. Ilman liukuja, edelleen ilman potkuja päätykaakeleista. Ja edelleen ilman tekniikkaa.

Aika huikea fiilis. Toisaalta vielä älyttömämpää on se että olin kelannut uivani kilometrin, vaikka se vaatisi 10 taukoa. Uin 1050 ja lopetin koska olin niin hämmästynyt. Olisi jaksanut vielä pari sataa metriä, mutta suu auki seisoin altaassa tuijottaen kelloa ja mietin onko mahdollista että olisin mennyt laskuissa sekaisin.

Siitä olen varma että torstain jälkeen kilometri tipahtaa taas muutamaan sataan metriin, mutta siinä vaihtuu sitten uintityylikin. Huomenna lähden rääkkäämään jalkoja ja keuhkoja, maanantaina taas pulikoimaan. Maanantain tavoitteeksi ajattelin asettaa 1500m, vähintään kahdessa osassa..

perjantai 24. marraskuuta 2017

Välipäivät - uusi (väli)tavoite

Kait se on joskus pakko olla mitään tekemättäkin. Olisi ihan älytön draivi lähteä uimaan, muttei sen vuoksi ehkä viitsi sairaslomaakaan ottaa ja päiväkodista saattaisi tulla soitto että tääl ois haettavaa. Eilinen ja tämä päivä menee siis pitkälti oleskelemalla ensin töissä ja sitten kotona. Huomenna sitten taas uimaan ja sunnuntaina juoksemaan mäkeä edes takaisin.

Löysin sattumalta eilen netistä Lohjan ensi kesän triathlonin pikamatkan josta tuli samantien jonkinlainen päämäärä. Tai tavoite. Koska en tiennyt pikamatkaa olevan olemassakaan päässäni on pyörinyt sprinttimatka, mutta nyt tuli suunnitelmiin muutos. Edelleen ajatuksissa kyllä on sprinttimatka joka on se henkinen päätavoite, mutta ensin tähtään tuohon Lohjan pikamatkaan. Jotta asia ei jäisi vain ajatus tasolle, ilmoittaudun heti kun tilille ilmestyy sen verran rahaa että se on mahdollista eli kuun vaihteessa.

Ehkä jompikumpi niistä toisesta joka tätä on lukenut on saattanut miettiä ettei minulla ole minkäänlaista treeniohjelmaa. Salille kyllä, mutta muuten ei. Olen sellaista tuuminut kyllä sellaisen tekemistä eli googlaamista, mutta katellaan sitä sitten myöhemmin.

Päässäni kyllä on, mutta ei mitään mitä noudatan. Päässäni oleva suunnitelma menee näin: käyn uimassa aina kun mahdollista, salilla kun kerkeän tai jaksan. Ensin hoidan uinti puolen kuntoon, opettelen ja treenaan kunnes pystyn oikeasti tekemään jonkinlaisen harjoitusohjelman uimiseen. Kun se on edes done, vähennän uimista ja lisään juoksun ja salin osan uinti kerroista tilalle. Keväällä otan pyörän esiin ja alan polkemaan. Uinnilla luulisi pysyvän kunto semmoisena että juoksun ja pyöräilyn ei pitäisi ainakaan ylimääräistä ongelmaa tuottaa.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Uusi päivä, uusi aamupala

Heräsin kuudelta, hoidin pakolliset joskaan ei mitenkään epämiellyttävät aamutoimet, söin aamupalan ja vähän ennen kahdeksaa nukahdin uudestaan.

Kymmeneltä ylös sohvalta ja muroja naamaan. Ja kohti uimahallia. Eilinen jäi se verran jurppimaan etten tänään voinut olla menemättä pulikoimaan. Uin tauotta 700 metriä noin puoleen tuntiin omaa epämääräistä rintauintiani. Ja nyt olo on aivan mahtava. Sekä fyysisesti että henkisesti.

Suureksi hämmästykseksi myös painoa on tullut lisää. Toki olen syönyt sekä enemmän että säännöllisesti viimeisen 22 päivän aika, mutta olen myös alkanut juomaan proteiinijuomia :D ja banaaneja välipalaksi sekä ihan suklaata. Viime kuun viimeisenä päivänä vaaka näytti aamulla herätessä 58.6 kiloa. Tänään sama vaaka samoissa vaatteissa eli ilman, näytti 60.6 kg ennen aamupalaa. Ei huono, joskaan missään muualla se ei näy.

Haaveena olisi pysyvä n. 65-68kg paino ilman kamalaa määrä ylimääräistä läskiä vielä joku vuosi, mutta se ei nyt ole mikään mihin aktiivisesti tähtään. Kattellaan sitä sitten joskus.

Btw.. Edellisen auton pelkääjän paikan lattia oli täynnä tyhjiä tupakka-askeja.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Erilainen hallipäivä

Kampesin aamulla talvirenkaat takakonttiin, treenikassin takapenkille ja mietin suuntaako salille vai uimahallille. Koska tuumin että olisi ehkä syytä vaihdattaa talvirenkaat alle, soittelelin läpi lähimmät huoltamot ja korjaamot kysellen löytyisikö vaihtoaika about samantien. Sattumalta kolmas paikka ilmoitti että he voivat hoitaa homman kunhan vain pääsen paikalle ilman odotusta ja korjaamo sattui vielä sijaitsemaan uimahallin vieressä. Joten uimaan.

Sunnuntain ryysiksestä ei ollut tietoakaan, paikalla olin minä ja muutama vanhempi herrasmies. Yhdelläkään radalla ei ollut uimaria, muutama vesijuoksija sentään sotki vettä omalla alueellaan.

Istahdin altaan reunalle ja laitoin lasit päähän. Juuri ennen kuin olin tiputtautumassa veteen, viereiselle radalle ilmestyi kuin tyhjästä mies joka hyppäsi altaaseen ja sukelsi toiseen päähän. Noin sekunnin sadasosan pohdin vedänkö perässä mutta onneksi tajusin että edellisestä yli 25 metrin sukelluksesta oli vierähtänyt lähes yhtä monta vuotta ja vain tiputtauduin veteen.

Uiminen oli harvinaisen tahmeaa, mutta uin silti. Vedin ensin 50 metriä sammakko polskuttelua ja perään 50 metriä vapaauintia. Sanan kaikessa merkityksessä. Nyt kyse ei ollut uintitekniikasta vaan täysin vapaasta uimatyylistä. Lähinnä vapaa mistään tyylistä. Jatkoin samalla tavalla hieman yli muutaman kymmentä minuuttia kunnes aamupala meinasi tulla takaisin suuhun ja ilmoitti että tänään ei sitten uida enempää. Joten saunaan ja suihkuun.

Olen salilla ja uimahallissa tottunut siihen että siivoojat ovat pääsääntöisesti naisia, yleensä vanhempia sellaisia ja ovat paikalla silloin kun ovat. Itselleni alastomuus on - kuten varmaan monelle suomalaiselle - tietyissä tilanteissa täysin luonnollinen asia. Tänään uimahallissa kuitenkin sattui tilanne joka sai hetkeksi hieman hämilleen. Olin juuri tullut suihkuun kun pukuhuoneen puolelta alkoi saapua ala-aste ikäisiä poikia, ilmeisesti koulun liikuntatunnille. Peseydyttyäni pojat olivat painuneet saunaan ja olin juuri hakemassa pyyhettä seinällä olevasta lokerosta kun pukuhuoneen puolelta sisään käveli parikymppinen kaunis nainen sanoen että viekää pyyhkeet kaappeihin. Vaikka näköpiirissä ei ollut kuin minä ja seisoin pyyhe kädessä muutaman metrin päässä oletin ettei neiti kuitenkaan minulle puhunut. Noin pari pitkää sekuntia tuijotimme toisiamme kunnes hän kääntyi ympäri todeten sori ja paineli takaisin punkkarin puolelle. Ihan kohteliaisuudesta vedin pyyhkeen ympärilleni ennen kuin kävelin perässä.

Nyt olen saanut itselleni uimahallille menosta rutiinin. Vaikka ajat ja matkat ei ole kovin kummoisia, ei ole mitään kynnystä lähteä ja jopa odotan uimaan pääsyä. Siitä on hyvä jatkaa.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rintauintia

Eilinen oli ehkä elämäni kovin uinti kokemus, henkisesti.

Saavuin hallille noin puoli viiden aikaan huomatakseni että uimahallilla ja sen läheisyydessä oli vain yksi vapaa autopaikka, johon tietenkin parkkeerasin kulkupelini. Meinasin samantien lähteä takaisin kotiin, sillä moinen määrä autoja luonnollisesti korreloi hallissa olevien ihmisten määrään. Päätin kuitenkin mennä sekaan.
Uimahallin lippuluukulle päästyäni meinasin uudestaan kääntyä ympäri. Väkeä oli sen verran että täti tiskin takana pyysi edelläni ollutta nuorta herrasmiestä odottamaan hetken, että avainrannekkeita tulee takaisin. Onneksi kyse oli pienempi kokoisista lasten rannekkeista.

En ole koskaan nähnyt niin paljon porukkaa samaan aikaan hallissa, mutta vain lastenallas ja "lämminvesiallas" oli ääriään myöten täynnä. Vesijuoksu rata oli tyhjä eikä kummallakaan kuntouintiradalla ollut juuri ketään. Suuntasin toiselle jossa ui keski-ikäinen pariskunta rauhallista rintauintia. Sadan metrin uinnin jälkeen huomasin olevani radalla yksin..

Siitä seurasi se henkisesti kovin neljäsataa metriä. Molemmin puolin radoilla oli kilpauimareita ja ratojen päädyissä valmentaja. Kun käännyin päädyssä ja aloitin uudet 25 metriä, samaan aikaa lähti kolme nuorta naista/tyttöä viereiseltä radalta. Kun altaan päässä käännyin takaisin, olivat he jo toisessa päässä ottamassa palautetta valmentajaltaan. Toisella puolella kaksi nuorta kundia veti vaparia ja perhosta sellaista vauhtia että samassa ajassa kun uin 400 metriä, avovedessä varmaan olisi olleet jo lähempänä Tallinnan satamaa..

Siinä sitten uin ja niiden ratojen välissä varmasti olin hassu näky, yksinäinen pulikoija viiden torpedon vauhdilla vedessä etenevän nuoren välissä. Jos näyttäisin edes ikäiseltäni tai olisin reilusti vanhempi, näky ei ehkä olisi ollut niin koominen :) tai jos edes toisella puolella olisi ollut vesijuoksijoita, olisin ehkä näyttänyt liikkuvan johonkin.

Mutta uin välittämättä sen enempää omasta tekniikasta kuin vauhdistakaan puoli kilometriä ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Huomenna aion uida taas muutaman minuutin tai altaan päädyn enemmän. Tiistai aamuisin saa rauhassa uida eläkeisten kanssa, kiitää ohi vesijuoksijoista ja saunassa juhlia sitä että sen hetkisistä uimareista olen nopein omalla lonkalla polskuttelevista..

lauantai 18. marraskuuta 2017

Pohdintaa ajatuksesta

Pysähdyin eilen illalla miettiämään koko tätä kuviota.

Kirjoitan blogia aiheesta mistä en tiedä mitään. En lue juurikaan blogeja, joitain satunnaisia yksittäisiä kirjoituksia silloin tällöin mutten seuraa yhtäkään. En seuraa myöskään urheilua, osaan kyllä arvostaa ammattiurheilijoiden henkilökohtaista panostusta lajilleen, vaikkakaan en näe siinä aina järkeä. En ole kiinnostunutkaan tilastoista, en ennätyksistä. Tuttavapiiriini kuuluu paljon urheilevia ihmisiä. Sekä paljon sellaisia ihmisiä ja sellaisia paljon urheilevia aina aktiivisista kuntohölkkääjistä entisiin sm-tason urheilijoihin niin joukkue- kuin yksilölajeissa muttei sekään ole saanut minua kentänreunalle tai katsomoon.

En ole itse koskaan kokenut olevani mitenkään kilpailu-orientoitunut, urheilu on jees sen enempää välittämättä voittaako vai häviääkö, maratonin virallinen aikani on 6.05, mutta siitä viimeiset 10 minuuttia meni erään toisen "maratoonarin" odottamiseen ja muutaman muun kanssa juttelemiseen viimeisellä suoralla 150 metrin päässä maaliviivasta. Alkuperäinen ajatus alle kuudesta tunnista ei siis tuntunut yhtä tärkeältä kuin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa fiilistely maaliin pääsemisestä. Virallinen aika ei tässä tapauksessa tunnu miltään sillä tiedän että alle 6 tuntia ei olisi ollut mikään ongelma. Olen miettinyt joskus että jos treenaisi ei olisi mikään ongelma alittaa 5 tunnin aikaa, mutta koska olen jo päässyt maaliin kerran, ei motivaatiota ole edes lähteä harjoittelemaan.

Nyt harjoittelen uimista ja tavoitteena on itselleni maaginen 1500m. Voi olla että sen jälkeen tavoite raja nousee, mutta yhtä hyvin se voi jäädä siihenkin. On myös hyvin mahdollista että uituani ensimmäisen kerran 1500 metriä kiinnostukseni uimiseen loppuu siihen sillä monessa asiassa ajatukseni menee raiteita tehty - > seuraava. Triathlonissa tietysti aina voi kasvattaa matkaa ja vaikka nyt ajatuksena on vain ja ainoastaan sprinttimatka en sen enempää laske sen varaan että ettenkö haluaisi sen jälkeen kokeilla olympiamatkaa tai sitten vaikka perhosten keräämistä.

Ja miksi sitten kirjoitan vielä blogia aiheesta, josta minulla ei ole muuta kirjoitettavaa kuin omakohtainen kokemus, joka kaikenlisäksi on hyvin vajaavainen ja tietäen ettei sitä edes kukaan lue?

Itselleni tämä on jonkinlainen harjoittelupäiväväkirja. Koska en ole tilastofani, en ikinä saisi aikaan Excel-taulukkoa kunnon kehityksestä, sykkeistä ja matkoista aikoineen. Kun kirjoitan olleeni salilla, juoksemassa tai uimassa, dokumentoin tekemiseni ja mitkä fiilikset siitä on jäänyt. Ehkä kauan uin, jätinkö jotain salilla tekemättä, teinkö jotain tosin. 400 metriä alle 20 minuuttia on minulle tarpeeksi tarkka aika, alle 15 minuutin ajat voin alkaa tilastoimaan minuutin tarkkuudella. Niistä on turhaa alkaa niitä exceleitä vääntämään. Mäkitreenin jälkeen kirjoitin matkan ja ajan sekä keskinopeuden koska ne lukivat puhelimessa, seuraavalla kerralla en välttämättä edes laitta Sport Trackeriä päälle.

En yhtään pahastu jos joku nämä tekstit löytää ja niistä jotain iloa elämäänsä saa, vinkkejä treenaamiseen, ohjeita, neuvoja tai mitään syväluotaava analyysiä uimalasien istuvuudesta, maantiepyörän valinnasta tai ravinnosta ei kannata odottaa.. Sellaista kannattaa etsiä toisaalta.

Perusajatuksena on, että kuka tahansa voi kirjoittaa blogia ja ottaa tavoitteekseen jonkun urheilusuorituksen johon harjoitella ilman että sen turhan vakavasti, naama irvessä ja kaiken tilastoiden :)

perjantai 17. marraskuuta 2017

Puolen kilometrin uinti

Kuulostaa puoli kilometriä paljon paremmalta kuin 500 metriä.

Tänään uinti sujui. Ja hyvin. Vetelin rintauintia hymyssä suin 450 metriä jonka  perään 50 metriä vaparia ihan kokeilu mielessä. Sekin sujui ihan ok, mutta jostain tuli fiilis että jos vähän lujempaa ja siinä kohti meni sitten pieleen. Kun ei osaa ei osaa ja se on hyväksyttävä.

Joulukuun alkuun on nyt sovittu uimaopetus ja tämän kahden viikon aikana ennen sitä aion keskittyä vain ja ainoastaan uimiseen jotta saan sen verran lisättyä kuntoa että jaksan tunnin uimaopetuksen :)

Ideaali olisi vähintään 6 kertaa uintia ja seitsemäs kerta olisi uimaopetus, mutta käytäntö sitten näyttää mikä on todellisuus.

Joka tapauksessa on hämmentävää nähdä noin nopeaa kehitystä. Sen vuoksi en ota aikoja, enkä varsinaisesti laske altaan päätyjä, katson hallin seinällä olevasta kellosta monelta olen altaassa ja paljon se näyttää kun nousen ylös etten ala kuvitella kehityksen pysyvän yhtä nousujohteisena loputtomiin, sitähän se ei ole.

Joku muuten voisi kirjoittaa novellikokoelman uimahallin saunojen eläkeläisten jutuista. Kun varhaisen aamun business-sporttarit on lähteneet ja jäljelle on jäänyt ala-koululaiset, eläkeläiset ja minä, saunan keskustelut liittyy usein lonkkaleikkauksiin, asuntokauppoihin ennen vuotta 1975 ja siihen kuinka ennen kaikki oli sekä paremmin että huonommin. Ja sitten välillä on seassa niin järjettömiä kertomuksia aivan satunnaisista aiheista ettei voi kuin ihmetellä että mitkähän lääkkeet aamulla jäi ottamatta.. :D

tiistai 14. marraskuuta 2017

Taas uimahallissa

400 metriä.
Niin nopeasti kuin menee.
Tyyli vapaa.
Aika..
Noh, alle 20 minuuttia.

Mutta aloin pääsemään jyvälle tekniikasta. Pikkuhiljaa, käynti kerrallaan, siitä se lähtee.

Laitoin mailia hallille jossa käyn, sieltä löytyy myös henkilö joka antaa yksityisiä tunteja ja kyselin joskos olisi mahdollista joulukuun alkuun saada tunti ihan privaatti opetusta. Seuraava tekniikka kurssi on tammikuussa eli aivan liian pitkän ajan päässä. Sen verran tunnen itseäni että jos en pian saa tekniikkaa johonkin suuntaan, mieluiten parempaan, kyllästyn.

Pohdin uinnin jälkeen koko projektiani, siis tätä triathlonin sprinttimatkaa. Käyn ja aion toki käydä kuntosalilla mutta uimisesta on tullut se ihan ykköseksi noussut juttu.. Ja ensimmäinen tavoite uinnin suhteen on uida 400 metriä alle 10 minuutin, muun uinnin suhteen ei ole aika vaan matkatavoitteita joista ensimmäinen ja ainut on 1500 metriä yhtäjaksoisesti. Toki siihenkin on laitettava välietapit ja jokin oikea ja looginen suunnitelma, mutta 1500 metriä on seuraavan 6kk:n suunnitelma.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Salmen ulkoilualue

Noniin, päivän toinen postaus :D

Pienen budjetin meiningillä mennään edelleen, sitä usein sanotaan ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa, mutta ostin silti. Pro Touch Amsterdam Trail, 24,95€. Samalla tarttui mukaan Speedon uimalasit ja uusi pipo.

Kyltin mukaan Salmen rinteen kierros on 0.7km pitkä, Sport Trackerin mukaan jotain sinne päin. Neljän kierroksen kokonaisen kierroksen ja parin sadan metrin lisä lenkin jälkeen aika näytti tasan 23 minuuttia, matka 2.54km, keskinopeus 6.6km/h ja keuhkot huusi hoosiannaa.

Kenkien suhteen ei ollut minkäänlaista odotusta joten olin positiivisesti yllättynyt. Voi olla että ovat entiset jo parin viikon päästä, mutta tuollaisen hiekkarinteen sahaamiseen tuntui toimivan oikein hyvin.

Huomenna sitten uimahalliin testaamaan laseja.. 400 metriä ajan kanssa. Oli se aika sitten mitä tahansa.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ei mitään mainittavaa

Mistä lie johtunut, lauantaina puolen päivän jälkeen alkoi julmetusti särkemään päätä. Sitä kesti seuraavaan aamu-yöhön. Kun en juurikaan syö särkylääkkeitä eli nytkään en yhtään ja jomotus katosi itsestään, voisi olettaa ettei kyse ollut mistään sen kummemmasta.

Sunnuntaina ei silti liiemmin tullut liikuttua, kevyt kävely koirien kanssa ja isänpäivän viettoa: Paljon hyvää ruokaa, hieman viiniä ja vähän pihahommia. Ei mitään mistä tulisi hiki.

Tänään vapaa-päivän kunniaksi suuntaan oikeaan urheilu-kauppan eli budgetsporttiin :) ja siitä jatkan entiselle laskettelurinteelle juoksemaan mäkeä ylös alas. Testimielessä, ilman aika tavoitetta.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Ui ui ui..

Eilen päätin että tänään kroolaan. Meni miten meni. Ja yllättävän hyvin menikin.

Toimin jo apinoiden hyväksi havaitsemalla tavalla eli matkimalla. Katselin ensin miten muut ui ja koitin samaa perässä.

Toinen mitä olin päättänyt oli, että uin niin pitkään kuin jaksan ja lähden saunaan. Koska menin laskuissa sekaisin matka oli joko 300 tai 350 metriä. Ja aikaa meni huomattavasti vähemmän kuin sammakko-räpiköinnillä. Erona oli toinenkin pikku juttu. Rinta-räpiköinnin jälkeen olo oli että enempää ei JAKSA, mikä nyt yleensä tarkoittaa että menisi varmasti vielä 25 metriä, ehkä 50. Kroolaamisen lopetin koska olo oli että enää ei PYSTY. Vaikka altaan pituus on 25 metriä, ei olisi ollut enää toivoakaan uida sitä. Hengästytti ja olo oli aivan tiltissä.

Aloin juuri oikeasti pitämään uimisesta.

Juostessa ja pyöräillessä tulee kuunneltua musiikkia, mietittyä kaikenlaista ja "siinä sivussa vähän" urheilua. Uidessa en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin uimiseen. Aikaan toistaiseksi. Ensi kerralla uin 400 metriä - vaikka väkisin - ja otan ajan. Sitten on joku karkea aika mihin verrata myöhemmin.

Ja ostan uimalasit. Aivan kirkkaan punaisilla silmillä on jees mennä töihin.

Ja pienenä lisäyksenä, hyi helvetti mikä olo. Iski fläsärit ajoilta kun olin skidi ja asuttiin uimahallin vieressä, yhtenä ajanvietteenä oli uimahallissa käyminen. Ainakin siihen aikaan Espoonlahden uimahallissa oli n. 20metriä pitkä ja neljän tai viiden radan levyinen alue joka oli "isojen" lasten käytössä, puolesta välistä syveni pariin metriin eikä ketään kiinnostanut kuinka siellä riehuttiin. Ja joka kerta kun siellä oli härpännyt tunnin - puolitoista, olo oli fyysisesti ihan hirveä. Se ei johtunut että olisi niellyt vettä, enkä niin tehnyt tänäänkään.

Työpäivä menee sitten kärvistellessä..

torstai 9. marraskuuta 2017

Neulanen kengässä

Androidilla ei bloggerin applikaatiolla pysty lisäämään kuvia. Muuten olisin laittanut kuvan, miltä näyttää ilme sen jälkeen kun kengässä ollut havunneulanen on uponnut nilkan ulkosyrjään sen palloluun alle juoksumatolla kun juoksuvauhdiksi on säädetty 12.5km/h.. Siitä mistä helvetistä se neulanen on sinne ilmestynyt.. Ei mitään hajua.. 

Hyvä treeni takana, maastavetoon pyysin salin työntekijän katsomaan mikä siinä nyt on niin hankalaa. Perse vaan enemmän taakse ja se on siinä. Ei sen kummempaa. Askelkyykytkään ei tuntunut pahalta. Lopuksi päätin vielä juosta matolla hetken, tarkkaan ottaen 12 minuuttia mutta se sitten päättyi 4,5 minuutin kohdalla. Se vitutuksen määrää joka pukuhuoneessa sitä neulasta irroittaessa kengästä päässäni oli ei oikein voi edes kuvailla. Yleensä edes moinen ei aiheuttaisi hymähdystä kummempaa reaktiota, nyt jurppi vielä matkalla kotiin. Noh, hyvä ruoka - parempi mieli.

Olen nyt myös alkanut hieman enemmän keskittymään syömiseen. En oikeastaan mitä syön vaan kuinka paljon. Nyt syön enemmän ja useammin. Toki enemmän liikkuessa kuluttaa enemmän ja on myös useammin nälkä, mutta olen siihenkin nähden syönyt enemmän. Niin epäterveelliseltä kuin se kuulostaakaan, olen lisännyt päivittäiseen ruokailuun myös yhden Pirkka pähkinäsuklaalevyn, 100g, vähän päälle 500 kaloria. Ja ruokalusikallisen oliiviöljyä.

Huomenna taas räpiköimään, ajattelin kokeilla jonkin sortin kroolausta, silläkin uhalla että siitä ei mitään tule.


Edit. Näköjään sen kuvan saakin laitettua.. 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Faktoja lähtökohdista

Tänään taas opettelin rutiineja ja painelin ennen töitä uimahallille. Koska en ole vielä löytänyt itselleni uimaopettajaa, enkä halua oppia mitään tekniikkaa heti alkuun väärin, uin ainoalla "tekniikalla" jonka osaan ja joka on edes jotenkin sen näköistä ettei uimavalvoja hyppää altaaseen pelastamaan luullen että kohta hukun. Eli ns. rintauintia mutta pää kokoajan pinnalla. Uin tänään huikeat 100 metriä ennenkuin pikkusormeni ilmoitti ettei enemmän mene.
 Mursin muutama kuukausi sitten pikkusormeni rystysen sekä ilmeisesti kämmenestä jonkun luun enkä vaivautunut menemään lääkäriin. Lopputuloksena oli pari väärin luutunutta luuta eikä pikkusormi nyt oikein jaksa laittaa vastaan veden vastukselle.. Jos sormi ei tässä pikkuhiljaa ala vahvistumaan uidessa, saattaa olla että joudun teippaamaan sen kiinni nimettömään.
 Vaikka 100 metriä kuulostaa lyhyeltä matkalta ja oikeasti sitä onkin, tällä hetkellä se on lähes puolet siitä matkasta jonka uimataidollani hallissa järkevästi edes pystyn uimaan. Tarkalleen ottaen yksi kolmasosa. Eli tavoitteeseen joka on n. 900 metriä yhtä jaksoisesti on aivan helvetisti matkaa. Varsinkin kun vauhdin pitäisi reilusti kovempi.

 Salilla painot ei myöskään ole mitään kummoisia, käsipainot huitelee 5-12 kilon välillä. Jalkaprässissä 120kg ja maastavetoa neljälläkymmenellä. Ja kun kerralla vetäsee kahdeksan toistoa ja sarjoja on kolme, ei ihan Arska-treeneistä ole  kyse :D

Kävin myös ostamassa treenikassin. On huomattavasti sporttisempi olo kun salille tai uimahalliin ei kuskaa kamoja perus-selkärepussa. Pienestä se urheilullisuus on kiinni.. 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kun enää ei sattunut..

Niin pitihän sitä lähteä salille.

Vetäisin saliohjelmaa läpi siihen asti kunnes olisi pitänyt ottaa tanko käteen ja alkaa nykimään painoa ylöspäin. Siis maastavetoa, 40kg:n painolla. Painona 40 kiloa ei tälläisellekään vajaamittaiselle kukkakepille olisi mikään ylivoimainen suoritus, jos tekniikka olisi hallussa. Vaan  ei.
Olisin tietysti voinut pyytää jotain kokeneenpaa salilla kävijää katsomaan mitä teen, mutta ne kaksi muuta jotka seitsemän aikaan sunnuntai-iltana paikalla oli sen verran keskittyneitä omiin tekemisiin että en viitsinyt häiritä. Lisäksi toinen oli sen verran hyvän näköinen nuorehko nainen, etten vaan voinut mennä kysymään mitään. En siksi etten osaisi ottaa neuvoja vastaan nuorehkolta kauniilta naiselta, vaan koska en yleensä sellaisissa tilanteissa saa suutani auki. Jätin siis maastavedot väliin.

Kun olin saanut ohjelmani tehtyä juoksin vielä parikymmentä minuuttia matolla. Täysin uusi kokemus sekin. Säädin nopeuden 13km/h ja jolkottelin CMX:n Talvikuninkaan tahtiin. Hieman päälle neljä kilometriä paikallaan juoksua ei nyt muuten olisi ollut paha, mutta kun jalassa ei ollut varsinaisesti juoksukengät, katsoin parhaaksi olla juoksematta pidempään.



perjantai 3. marraskuuta 2017

Eilen salilla, tänään..

Helvetti että elämä voi olla tuskaista. Olisihan se pitänyt muistaa, mutta en muistanut. Tai halunnut muistaa.

Treenatessa lihakset rasittuu, rasitus saattaa ilmentyä erinäisillä kivuksi määritellyillä tuntemuksilla. Suomeksi perse on ihan snadisti hellänä ja takareidet jäykät. Istuminen ei ole mukavaa enkä voisi kuvitella ottavani yhtä ainutta juoksuaskelta kun pitkät askeleet kävellessäkin tuntuu epämukavalta..

Onneksi työssäni istun satulatuolilla josta muutaman minuutin välein nousen ja istahdan taas alas, kävelen edes takaisin ympäri työpaikkaa mahdollisimman nopeasti kuitenkaan juoksematta yrittäen näyttää siitä että olisin tekemässä jotain. Se on rehellisesti sanottua todella syvältä.

Tiedän myös että tätä jatkuu ajan x jonka jälkeen olo salin jälkeisenä päivänä ei ole tällänen. Sitä odotellessa.

Uimisen lisäksi pitäisi opetella myös venyttelemään. Se ei ole koskaan ollut asia johon olisin jaksanut panostaa, mutta olen hyvin tietoinen että pitäisi.

Koska edessä on lapsiperheen kiireinen viikonloppu, saattaa olla että pääsen pikaisesti joko salille tai uimaan, mutta seuraavan kerran ajan kanssa vasta tiistaina. Siihen asti hyötyliikuntaa.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Sali ja housut. Uusi treeniohjelma.

  Jostain piti keksiä treenihousut. Ennen niitä sanottiin verkkareiksi. Salihousut oli salihousut mutta niitä ei ilmeisesti saanut kuin kokoa XXL ja siitä isompaa.
  Itse olen kokoa S. Pituutta on 171cm ja paino pyörii 60 kilon ympärillä, +- 1kilo. Viisen kiloa lisää ei haittaisi lainkaan, mutta ihan sama mitä syön ja kuinka paljon se ei vain nouse. Pikainen vilkaisu kenkiin jotka jalassa on juostu yksi maraton, parit lyhyemmät juoksukilpailut, jaettu nurmikkoa, käyty kalassa jne. avaamatta edes nauhoja, sai harkitsemaan myös uusien kenkien ostoa. Ainakaan salille ei olisi pokkaa niissä mennä.
  Olin sopinut saliohjelman tekemisen puoli yhdeksi ja heräsin tähän ongelmaan vasta kymmeneltä. Mitään ongelmaahan ei olisi ellen asuisi paikassa jossa urheilutarvike tarjontaa edustaa Citymarket ja Tokmanni, jotka sijaitsevat 20 kilometrin päässä. Sinne siis. Nopea ja päivän trendeistä sekä laadusta totaalisen piittaamaton shoppailu minimi budjetilla, kengät ja verkkarit, 30€ ja salille. Yksijalkoinen ohjelma ilman sen kummempaa kikkailua. Jalkaprässiä ja askelkyykkyä, maastavetoa, vapaita painoja (jahka saan ohjelman ihan fyysisesti printattuna itselleni lätäisen siitä foton) eli ei mitään uutta tai ihmeellistä.
  Kerroin pt:lle ajatuksesta triathloniin ja ohjelman pitäisi olla siihen sopiva. Joskin yksinkertaisuudellaan ohjelma olisi varmasti sopiva myös mihin tahansa muuhunkin.

Nyt kun siis on saliohjelma ja salikortti joka käy myös uimahalliin sekä työ joka mahdollistaa niiden käytön aamupäivisin ja päivällä vähintään 2-3 päivänä viikossa kaikki muu on vaan itsestä kiinni. Mikä taitaa olla se suurin haaste.

Enää siis pitäisi opetella uimaan..

Hyvä startti

Kello 9.30, olkapäähän sattuu. Silmät kirkkaan punaiset. Mieli mitä parhain. Ja sitten töihin. 

Joitain vuosia sitten sain päähäni että triathlonin sprintti voisi olla "hauska juttu". Takana oli tuhansia kilometrejä vapaa-ajan pyöräilyä, edessä vedonlyöntinä sovittu maraton. Suunnitelmissa juoksutreeniä ja ajatuksissa Prahan kevät sekä Tonavan rannat ja sillat, varmasti ikimuistoinen juoksureissu. 
Sitähän se oli. Treenit jäi sormilla laskettaviin kertoihin, ajaksi kellotin jonkin verran alle 6 tuntia ja mieleen jäi seuraavien päivien kivuliaat kipuamiset Prahan metroasemien rappusia ja umpitunnelissa olevat  MM-lätkä turistit. Silti askeltakaan en vaihtaisi pois. Ajatukset triathlonin mistään mitään matkasta jäi sinne. 

Viime kesänä ostin maantiepyörän, ensimmäinen lenkki oli pituudeltaan 18km, kesän pisin 60km. Se ei vielä tuottanut oloa ettei lujempaa tai pidemmälle olisi voinut ajaa, mutta kotona odotti lastenhoitaja jonka aikataulu joustanut joten varsinaisesti vaihtoehtoa ollut. Viimeisen pyöräilyn jälkeen sport tracker kertoi kesän keskinopeudeksi 28.2km/h.

Sitten oli aika palata töihin ja lopettaa vajaan vuoden kestänyt näennäinen lorviminen. Työpaikan osittain sponssaamalla salikortilla pysyisi työkunnossa talven yli. Avainkorttia salille hakiessa ystävällinen työntekijä kertoi samaan hintaan kuuluvan myös uinti kahdessa eri uimahallissa.. 

Koska juoksu ja pyöräily on näennäisesti hallussa enkä oikeastaan ole tyyppiä joka lähtee salille nostamaan rautaa naama irvessä, päätin seuraavana päivänä mennä uimaan. Räpiköin 300 metriä ja painuin saunaan miettimään missäköhän kohtaa unohtui, etten osaa uida. Pysyn kyllä pinnalla, veneessä en pelkää että hukun jos syystä tai toisesta tipahdan veteen. Mutta mitään hajua mistään uintitekniikasta en todellakaan omaa. 

Ja sitten se tuli takaisin. 

Jos opettelen uimaan, ei varsinaisesti ole mitään syytä miksi en voisi kokeilla triathlonin sprinttimatkaa. Se voisi olla hauska juttu. 

Vielä ei todellakaan ole tekniikka hallussa, mutta hallille olen silti raahautunut räpiköimään ennen töitä, jotta siitä tulisi edes jonkinlainen rutiini. Ja onhan töihin helvetin paljon mukavampi mennä kun turhat ajatukset on ensin siirtänyt taka-alalle altaassa ja sen jälkeen saunassa poistanut ne kokonaan päästä.