Allas tungos

Kävin sitten toissa päivänä uimassa. Etukäteen osasin arvata että joulun ja uudenvuoden välipäivinä saattaa olla jokinen ipana ja vähän vanhempikin lapsi uimassa, mutta ihan niin älytöntä tungosta en arvannut odottaa. Väkeä oli ja riitti. Lapsien iloksi hallissa oli kuminen temppu-/esterata joka vei muutaman radan. Lapset leikki esteradalla, vanhemmat ui edestakas välillä vilkuillen missä jälkikasvu menee. Siihen sekaan vielä pari daamia räpylöissä laudan kanssa ja muutama muu kuntouimari niin itselläni loppui mielenkiinto kovin äkkiä. Puoli kilometriä eli vartti altaassa, suihkun - joihin oli jopa jonoa - kautta kotio.

Olisin halunnut lähteä pyöräilemään mutta en koska sää. Enkä jaksanut lähteä autolla kahdenkymmenen kilometrin päähän salille polkemaan kuntopyörääkään. Joten ostin eli tilasin itselleni Tacx Blue Maticin.

No, eihän se ihme viel hetkeen perille saavu, mutta eiköhän ensi viikolla jo ole paketti postissa. Tai ainakin matkalla..

Tosin aion tehdä niinkin järjettömältä kuulostavan jutun kuin laittaa siihen kiinni  - en maantiepyörääni - kaupunkipyörän kahdeksalla vaihteella, mikäli se vain onnistuu eikä pidä ihan järjetöntä meteliä. Se tosin selviää jahka nyt ensin posti on toimittanut sen ensin perille.

Seuraavan kerran aion liikkua vasta ensi vuonna, ellen sitten päätä lähteä kävelylle. Tai juoksemaan :) Uimahalliin en aio mennä ennen kuin siellä meno vähän hiljenee.

Run m...f... run

Aatonaatto oli juoksu päivä. Pitkästä aikaa ja tuttu reitti.

Sain Karhun tekniset paidat ylle, siihen päälle ikivanhan blackhorsen sini-valkoisen venyttelytakin, viritettyä kuulokkeet paitojen välistä ja extremerun-tuubihuivin alta, lenkkarit jalkaan ja kun kumarruin sitomaan nauhoja ja sain niellä hetkeä aiemmin juomani vedet vatsahappojen lämmittämänä uudelleen. Vahva alku.

Kävin huikkaamassa vanhemmalle taaperolle hyvät yöt, isi lähtee lenkille ja vastaukseksi sain iloisen ilmoituksen että vaipassa on kakka.

Takki pois, kuulokkeet pois, kengät pois ja vaipan vaihtoon. Pusu, hyvät yöt ja on the run.. Melkein.

Kuulokkeet takaisin, takki päälle, pipo, hanskat, heijastin liivi, kengät ja otsalamppu. Ja ulos.

Lenkin varrella on puolisen kilometriä valaistua tietä ja muun ajan sainkin katsella tähtiä. Seitsemisen kilsaa meni yllättävän kivuttomasti ja ihan oikeasti enemmän juosten kuin hölköten. Vauhti pysyi tasaisena ja fiilis oli hyvä.

Tästä on taas ihan hyvä jatkaa juoksemista. Onpahan jotain tekemistä niille päiville kun en ui :)

Vauhti kasvaa, kunto loppuu

Joskus ikuisuus eli vajaa kaksi kuukautta sitten raahauduin uimahallille totaalisen epävarmana about kaikesta mikä liittyy uimiseen. Tiesin että pysyn pinnalla ja pääsen eteenpäin, mutta että en oikeastaan osaa uida. Räpiköin jokusen sataa metriä 25 metrin sarjoissa koska en jaksanut uida pidempään ilman taukoa.

Päätin etten luovuta ennen kuin jaksan uida puoli kilometriä, en välittänyt siitä kauanko aikaa menee. Niinkuin jo aiemmin olen tainnut kirjoittaa, en ole mikään tilasto-ihninen..

Jossain vaiheessa ajatuksissa oli 400 metrin uiminen alle 20 minuuttiin, sammakko-uinnilla pääsinkin siihen rajoille ja matkat piteni yli kilometriin. Se fiilis kun ensimmäisen kerran uin yli 1000 metriä pysähtymättä oli aika uskomaton :D

Sitten otin yksityisen uimatunnin ja aloin opettelemaan vapaauintia..

Oli pakko käydä ostamassa tulpat jotta korviin ei menisi vettä. Alkuun tuntui että sitä tuli nieltyä ja vedettyä keuhkoihin ihan kiitettävät määrät ja yhtäjaksoinen uinti pituus tippui taas 25 metriin. Kahdensadan metrin jälkeen keuhkot huusi hoosiannaa ja uinti alkoikin tuntua treeniltä, ei pulikoinnilta edes takaisin allasta, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Ennen vapaauintituntia alkoi tuntua siltä, että allasta jaksaisi sahata edes takaisin loputtomiin ja kyllästyminen tulisi vastaan ennen väsymystä. Varmasti kahden kilometrin kohdalla olisi kyllä tullut fyysinenkin stoppi, mutta tuskin olisin niin kauan jaksanut pitää mielenkiintoa yllä. Vapaauinnin oppimisen jälkeen ostin Suunnon Spartan Trainerin jotta olen edes jotenkin kärryllä siitä kauan ja paljonko olen uinut. Ja koska se nyt vaan on kiva lelu.

Toissapäivänä sitten uin 400 metriä edes takaisin ruuhkaista allasta ja painelin suihkuun miettimään jaksaako sitä odotella altaan päässä ettei ui edellä menevän kantapäille. Vilkaisin kelloon joka näytti käytetyksi ajaksi 0:14'43.

Piti hetki tuumata. Utopistiselta tuntunut ajatus 400 metristä reilusti alle 20 minuuttiin oli ja meni siinä. Mietin paljonko kului aikaa pelkkään odotteluun altaan päässä ja selailin automaattisesti kellotettuja intervalliaikoja. Kolme yli 30 sekunnin 25 metriä, nopein 00'23,4.

Aloin ihan tosissani miettimään kellon tarkkuutta. Painelin takaisin altaaseen ja uin vielä puolikilometriä. Senkin alle kahteenkymmeneen minuuttiin.

Eilen sitten illalla suuntasin taas hallille, toivoen että edes yhdellä radalla voisi uida rauhassa vähän nopeampaa. Kuin tilauksesta samalla kun astuin altaan reunalle, kaksi työntekijää kavensi vesijuoksualuetta yhden radan verran. Ennenkuin he saivat edes rataköyden kiinni joku mies vaihtoi radalle ja alkoi uimaan vaparia. Tuumin ettei siihen enää yhtään eläkeläistä tule sekaan uimaan joten laitoin kellon päälle ja aloin uimaan.

400m - 09'53.00

Nyt on rehellisyyden nimissä todettava etten todellakaan tuon jälkeen jaksanut uida enää metriäkään. Jos rantaan olisi ollut matkaa vielä vaikka 50 metriä, sen olisin tullut aaltojen tuomana ja rannalta lähtenyt mustassa pussissa. Onneksi kyseessä oli halli ja matka täysin itse päätettävissä.

Olen siis mielestäni oppinut tekniikan jolla uida. Nyt sitte sitä kuntoa siihen hommaan.

Jalat jaksaa 300 metriä ja tiedän potkivani liikaa ja väärin, mutta se pitäisi olla korjattavissa. Hengitys menee molemmin puolin, pää ei nouse vedestä, toinen linssi jatkuvasti veden alla. Jalat on suht pinnalla ja vartalolinja aika suora.

Tästä eteenpäin en taaskaan mittaa aikaa, vain matkaa. Todistin itselleni kykeneväni johonkin mihin en edes tiennyt haluavani pystyvän. Se riittää. Jahka vaparia menee se kilometri tauotta, voin taas alkaa kellottamaan aikoja.

Kiirettä on pitäny, uintu minkä keretty

Eipä ole kamalasti ollut ylimääräistä aikaa, mutta nyt sen verran että hetken kerkeää kirjoitella.

Uintia on harjoiteltua mutta ajan puutteen vuoksi käynnit hallilla on ollut 40 minuutin käyntejä sisältäen suihkut ja pukemisen. Toisaalta uidut matkat on ollut 500-750 metrin välillä, joten se ei ole kamalasti muuttunut. Aiemman sammakkokellunnan sijaan vapari on sen verran rankempaa että yhtäjaksoiset uinti matkat on enemmillään 200metriä, joskin tiedän että enemmän menisi jos osaisin kääntyä altaan päässä tai allas ei loppuisi kesken tai en koittaisi uida nopeasti.

Lajeista juoksu on ainoa jonka osaan ottaa rennosti, joskus liiankin. Kävin perjantaina "lenkillä" "juoksemassa".. Suunto kertoi matkaksi 3.95km ja keskivauhdiksi 6.33min/km Lauantai-iltana lähdin kävelylle, 6.9km ja keskivauhti oli 6.22min/km.. 😂 eli en siis juossut vaan hölkkäsin, hitaammin kuin kävelen. Pyörällä en osaa ajaa hiljaa, olin sitten polkemassa kioskille mummo-pyörällä tai lenkkiä maantiepyörällä, ensimmäisestä polkaisusta pysähtymiseen ainoa vaihde on niin lujaa kuin pääsee.

Seuraava tavoite uinnissa on oppia kääntymään edes jotenkin tyylikkäästi :) olisi huomattavasti mukavampaa uida 50 metrin altaassa jolloin ei tarvitsisi heti alkaa miettimään altaan loppumista mutta lähin on kaukana joten 25 metriä saa riittää ja opeltava vaan kääntymään.

Tässä ole pohtinut tuota triathlonin suorittamista. Koska aikani ei yksinkertaisesti riitä tällä hetkellä kuin uintikunnon lievään kohentamiseen ja satunnaisiin juoksulenkkeihin myöhään iltaisin olen mielessäni lukinnut tuon pikamatkan päätavoitteeksi. Jos saan uinnin sujumaan kesäksi niin että kuvittelen jaksavani 750metrin edes kohtuuvauhtia ja sen jälkeen vielä pyöräillä ja juosta, aion loppukesästä suorittaa sprinttimatkan. Jotta homma ei mene ihan lorvimiseksi aion myös loppukesästä juosta maratonin. Sen ajalla ei ole mitään merkitystä, aion sen vain juosta. Prahan kauniissa keväässä 40 kilometrin kyltin kohdalla tehty lupaus ei ikinä enää saa unohtua. Jos pääsen alle 5 tunnin, olen enemmän kuin tyytyväinen, jos vain maaliin niin se on ihan yhtä hyvä. Muulla ei ole sen enempää väliä.

Suunto spartan trainer ja allas

Eilen heräsin, hain paketin postista ja painelin hallille. Uin puolikilometriä ja lähdin töihin.

Oikeastaan ei ollut tarkoitus mennä uimaan mutta postiin tullut paketti pakotti. Ostin Suunnon Spartan Trainer-kellon ja pakkohan sitä oli mennä kokeilemaan. 

Käyttöohjeita en sen kummemmin kerennyt lukemaan, kellossa oli virtaa 75% joten se oli valmis käyttöön. 

Ison plussan voi heti antaa helppokäyttöisyydestä. Omat tiedot sisään ja kokeilemalla minuutissa tajusin mistä mitäkin tapahtuu noin peruspiirteittäin. 

Harjoitukseksi uinti hallissa ja altaan pituudeksi 25 metriä ja eikun uimaan. 

Tänään sitten tutustuin laitteeseen vähän paremmin ja illalla ajattelin jopa lukea ohjeet :) Laitoin asetuksista jatkuvan ajanoton, joka näköjään ottaa matkan vähän sen mukaan kauan altaan päädyssä lepää. Tänään nopeiden uimareiden radoilla oli oikeasti nopeita uimareita joten en sinne sekaan mennyt ja kohteliaisuussyistä jäin välillä odottamaan että välimatka on sellainen etten altaan lopussa ui edellä menevän nilkoille. Eli intervalliharjoiksia tuli vedettyä, vaikka tarjous ei kyllä ollut. 

Ainakaan enää ei tarvitse arpoa matkoja kun laskuissa on mennyt sekaisin, ja kello näyttää kauan on tullut pulikoitua. 

Ainakaan vielä ei kaduta ostos enkä usko että tulen katumaankaan. Taas uusi syy treenata enemmän :) 

Hengitys kulkee, uinti sujuu

Edellisestä kirjoittelusta vierähti  hetki, kun pääsy kirjoittamaan oli hetkellisesti puhelimen tilttaamisen vuoksi estetty.

Uinti alkaa sujua, ei ehkä teknisesti, mutta muuten. Tosin nyt on jo jokin tekniikka josta lähteä ja parantaa.

Eilen katselin kaakeleita 40 minuuttia, tänään puolitoista tuntia. En edes yrittänyt uida yhtäjaksoisesti mitään pidempään matkaa, 25 metriä ja pysähdys, saman toistoa. Matkasta en osaa sanoa mitään. Tänään nopein 25 metriä meni n. 27 sekuntiin. Mutta siitä on mahdoton laskea mitään kun ajat ja tauot vaihteli.

Siksi ostin kellon. Suunnon semmoisen millä voi uida ja joka mittaa matkan.

Jahka sen saan toimimaan ja käteen, ajat ja matkat vähän tarkentuvat, vaikka edelleen en pidä sitä minään itse tarkoituksena, eipä vaan enää tarvitse miettiä missä kohtaa päätyjen laskemisessa on mennyt sekaisin.. 😂

Vapari haltuun

En nyt tiedä onko se oikeasti ollenkaan hallussa, mutta sinnepäin ollaan matkalla.

Mukava nuori neito opetti kärsivällisesti tunnin ajan ihan alkeista lähtien, kuinka potkitaan, hengitetään jne. ja viimeisen 100 metriä oli jo ihan oikeaa uimista. Alkuun en ollut lainkaan varma miten muka saan vasemman käden menemään samalla tavalla kuin oikean, mutta siihen meni muutama minuutti hyvillä ja konkreettisilla ohjeilla.

Noin 55 minuutin jälkeen uimaopettaja kysyin miksi juuri vapaauinti, ja kun selitin että aion osallistua triathloniin ainakin jollekin matkalle, todennäköisesti ensin pika-sellaiselle, hän totesi että jos matka on alle 500 metriä niin sehän menisi jo nyt, kun oot tässä tunnin aikana vetässyt reilusti yli kilometrin vaparia eikä näytä tuntuvan missään. No, tuntuihan se. Mutta kommenttia kyllä lämmitti mieltä..

En ole ihan varma menikö vettä eniten nieluun, keuhkoihin vai korviin. Joka tapauksessa uintitekniikan lisäksi opin miksi uimarit käyttävää korvatulppia tai uimalakkia. Suihkussa uinnin jälkeen mietin että hommaan molemmat. Sen verran veemäinen fiilis oli koittaa saada korvista vettä pois. Joten välineurheileminen jatkuu.

Joskos sitä tänään saisi jo ostettua tulpat niin huomenna voisi mennä halliin ihmettelemään muistaako sitä vielä päivän tauon jälkeen.

Jos  uinnista kiinnostuu tai pitkän ajan jälkeen sitä alkaa taas harrastamaan - vaikka ihan vaan kuntoiluna silloin tällöin - eikä koskaan ole tullut oikeasti opeteltua mitään tekniikkaa, suosittelen uimatunnin ottamista, oli tyyli sitten rintauintia, vaparia tai mitä vain.

Ihan pieni treeni tauko.

Onneksi se on nyt ohi..

Suomen itsenäisyyden 100 vuotispäivän kunniaksi vatsani päätti että nyt voi sitten pitää ruoan sisällä.

Edelliset 4 päivää menikin ämpärin kanssa sängyssä ja olohuoneeseen lattialla sekä vessan lattialla maaten ja aika heikossa hapessa. Viimeisin rykäys oli klo 23.00-16.00 tajunnan rajamailla vietetty mukavat 17 tuntia, jona aikana en saanut edes yhtä huikkaa vettä pysymään minuuttia kauempaa sisällä. Pari tuntia makasin vielä viltin alla olohuoneen matolla ja eilen puoli seitsemän aikaan pääsin kauppaan hakemaan rahkaa, mehua, hedelmiä ja oikeastaan kaikkea mitä mieleen tuli mitä mieli teki.

Varovaisten maisteluiden ja pienten siemausten taktiikalla alas mennyt gatorade helpotti jo kummasti oloa ja pikkuhiljaa sain syötyä jotain kiinteääkin.

Ihan ei ole olo että voisi lähteä vetämään lenkkiä tai uimaan, mutta olo on parempi.

Kyllähän tällänen jurppii, vaan minkäs teet kun joku pöpö päättää iskeä.

Huomenna taas uimaan ja katsomaan mitä sitä jaksaa.

Hätäinen uintikeikka.

Ei mennyt ihan putkeen..

Nopeasti selitettynä nopea uinti ressu. Aamulla puoli seiskaksi hallille.

Kahdensadan metrin jälkeen tuli todella huono olo ja altaasta ylös, suihkuun ja ulos.

Siitä eteenpäin olenkin sitten viettänyt aikaa toisella tavalla katse kaakelissa. Tai posliinissa. Eipä siinä mitään, jatketaan jahka olo on terve ja edes vesi pysyy sisällä..