perjantai 25. toukokuuta 2018

Edelleen hengissä ja treenit kulkee

Kevät toi vähän yhtä ja toista, ihan kaikki ei mennyt aivan nappiin, osa sitten sitäkin paremmin.

Olin jatkuvasti kipeä, flunssaa ja vatsatautia, pyöräilin väärillä kengillä ja nilkka otti osumaa, välissä treenasin 9 tuntia viikossa, välillä kaksi. Löysin uudestaan venyttelyn ja viisi päivää vain venyttelin, väliin en ottanut juoksu askeltakaan kolmeen viikkoon, tosin kävelin sitäkin enemmän.

Osallistuin Vantaan extreme runiin, juoksin 8km ja nollasin pään totaalisesti sen jälkeen. Ihan keski-oluella. Sen jälkeen en taas juossut. Uin ja pyöräilin.

Sitten saapui viikko jonka lauantaina oli HCR.. Maanantaina olo oli enemmänkin vitut kuin jeejee, en ollut juossut lainkaan exreme runia lukuunottamatta n. kolmeen viikkoon ja exreme runin jostain syystä kengillä joilla olin ajatellut juosta HCR:n ja ne oli juuri sen näköiset. Ja kokemusta tiesin ettei niistä enää kenkiä tulisi, eikä uusia olisi oikein voinut ajaa sisäänkään. Joten niillä sitten. Isoimmat mudat pois ja pesin sisältä pohjalliset. Päätin etten juokse ennen puolikasta maratonia vaan pyöräilen sen viikon.

Keskiviikkona etsin Lohjan triathlonin järjestäjien meili osoitteen ja ajattelin siirtää sprinttimatkan pikamatkaksi, mutta päätin tehdä sen vasta HCR:n jälkeen.

Kisa aamuna istuin sitten Telia 5g Areenan ulkorappusilla ja mietin joulukuussa ilmoittamaa tavoiteaikaa, 2.35:00 ja tuumin että olen iloinen jos pääsen alle 2.59:59 maaliin. Mietin myös jos vaan lähtisi kotiin. Mutta painelin varustesäilytykseen ja vedin juoksukamat päälle, numerolapun rintaan ja painelin lähtöalueelle haahuilemaan. Maaliin päädyin ajalla 2.11:55 mikä oli pienoinen yllätys sekä itselleni että varmasti kaikille jotka tiesi että olen menossa puolimaratonin juoksemaan.

Yksi onnistuminen kantaa pitkälle.

Sunnuntaina juoksun jälkeen pakkasin pyörän sivulaukkuihin eväitä ja vettä ja lähdin polkemaan jalat toimiviksi kevyellä 45 km lenkillä ja tiistaina olin taas uimahallilla kauhomassa uuden ennätyksen kilometrille, 24min ja rapiat. Tällä viikolla uintia on tullut reilu 3 kilometriä ja pari vielä tulee lisää. Juossut en ole mutta pyörää on tullut sotkettua se edestä.

Eli tavoitteita on edelleen sama kuin ennenkin, triathlonin sprinttimatka. Ja nyt on jopa olo että se oikeasti on mahdollista 😊
Aina ei voi vain treenata.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti