torstai 7. joulukuuta 2017

Vapari haltuun

En nyt tiedä onko se oikeasti ollenkaan hallussa, mutta sinnepäin ollaan matkalla.

Mukava nuori neito opetti kärsivällisesti tunnin ajan ihan alkeista lähtien, kuinka potkitaan, hengitetään jne. ja viimeisen 100 metriä oli jo ihan oikeaa uimista. Alkuun en ollut lainkaan varma miten muka saan vasemman käden menemään samalla tavalla kuin oikean, mutta siihen meni muutama minuutti hyvillä ja konkreettisilla ohjeilla.

Noin 55 minuutin jälkeen uimaopettaja kysyin miksi juuri vapaauinti, ja kun selitin että aion osallistua triathloniin ainakin jollekin matkalle, todennäköisesti ensin pika-sellaiselle, hän totesi että jos matka on alle 500 metriä niin sehän menisi jo nyt, kun oot tässä tunnin aikana vetässyt reilusti yli kilometrin vaparia eikä näytä tuntuvan missään. No, tuntuihan se. Mutta kommenttia kyllä lämmitti mieltä..

En ole ihan varma menikö vettä eniten nieluun, keuhkoihin vai korviin. Joka tapauksessa uintitekniikan lisäksi opin miksi uimarit käyttävää korvatulppia tai uimalakkia. Suihkussa uinnin jälkeen mietin että hommaan molemmat. Sen verran veemäinen fiilis oli koittaa saada korvista vettä pois. Joten välineurheileminen jatkuu.

Joskos sitä tänään saisi jo ostettua tulpat niin huomenna voisi mennä halliin ihmettelemään muistaako sitä vielä päivän tauon jälkeen.

Jos  uinnista kiinnostuu tai pitkän ajan jälkeen sitä alkaa taas harrastamaan - vaikka ihan vaan kuntoiluna silloin tällöin - eikä koskaan ole tullut oikeasti opeteltua mitään tekniikkaa, suosittelen uimatunnin ottamista, oli tyyli sitten rintauintia, vaparia tai mitä vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti