Eilen päätin että tänään kroolaan. Meni miten meni. Ja yllättävän hyvin menikin.
Toimin jo apinoiden hyväksi havaitsemalla tavalla eli matkimalla. Katselin ensin miten muut ui ja koitin samaa perässä.
Toinen mitä olin päättänyt oli, että uin niin pitkään kuin jaksan ja lähden saunaan. Koska menin laskuissa sekaisin matka oli joko 300 tai 350 metriä. Ja aikaa meni huomattavasti vähemmän kuin sammakko-räpiköinnillä. Erona oli toinenkin pikku juttu. Rinta-räpiköinnin jälkeen olo oli että enempää ei JAKSA, mikä nyt yleensä tarkoittaa että menisi varmasti vielä 25 metriä, ehkä 50. Kroolaamisen lopetin koska olo oli että enää ei PYSTY. Vaikka altaan pituus on 25 metriä, ei olisi ollut enää toivoakaan uida sitä. Hengästytti ja olo oli aivan tiltissä.
Aloin juuri oikeasti pitämään uimisesta.
Juostessa ja pyöräillessä tulee kuunneltua musiikkia, mietittyä kaikenlaista ja "siinä sivussa vähän" urheilua. Uidessa en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin uimiseen. Aikaan toistaiseksi. Ensi kerralla uin 400 metriä - vaikka väkisin - ja otan ajan. Sitten on joku karkea aika mihin verrata myöhemmin.
Ja ostan uimalasit. Aivan kirkkaan punaisilla silmillä on jees mennä töihin.
Ja pienenä lisäyksenä, hyi helvetti mikä olo. Iski fläsärit ajoilta kun olin skidi ja asuttiin uimahallin vieressä, yhtenä ajanvietteenä oli uimahallissa käyminen. Ainakin siihen aikaan Espoonlahden uimahallissa oli n. 20metriä pitkä ja neljän tai viiden radan levyinen alue joka oli "isojen" lasten käytössä, puolesta välistä syveni pariin metriin eikä ketään kiinnostanut kuinka siellä riehuttiin. Ja joka kerta kun siellä oli härpännyt tunnin - puolitoista, olo oli fyysisesti ihan hirveä. Se ei johtunut että olisi niellyt vettä, enkä niin tehnyt tänäänkään.
Työpäivä menee sitten kärvistellessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti