sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rintauintia

Eilinen oli ehkä elämäni kovin uinti kokemus, henkisesti.

Saavuin hallille noin puoli viiden aikaan huomatakseni että uimahallilla ja sen läheisyydessä oli vain yksi vapaa autopaikka, johon tietenkin parkkeerasin kulkupelini. Meinasin samantien lähteä takaisin kotiin, sillä moinen määrä autoja luonnollisesti korreloi hallissa olevien ihmisten määrään. Päätin kuitenkin mennä sekaan.
Uimahallin lippuluukulle päästyäni meinasin uudestaan kääntyä ympäri. Väkeä oli sen verran että täti tiskin takana pyysi edelläni ollutta nuorta herrasmiestä odottamaan hetken, että avainrannekkeita tulee takaisin. Onneksi kyse oli pienempi kokoisista lasten rannekkeista.

En ole koskaan nähnyt niin paljon porukkaa samaan aikaan hallissa, mutta vain lastenallas ja "lämminvesiallas" oli ääriään myöten täynnä. Vesijuoksu rata oli tyhjä eikä kummallakaan kuntouintiradalla ollut juuri ketään. Suuntasin toiselle jossa ui keski-ikäinen pariskunta rauhallista rintauintia. Sadan metrin uinnin jälkeen huomasin olevani radalla yksin..

Siitä seurasi se henkisesti kovin neljäsataa metriä. Molemmin puolin radoilla oli kilpauimareita ja ratojen päädyissä valmentaja. Kun käännyin päädyssä ja aloitin uudet 25 metriä, samaan aikaa lähti kolme nuorta naista/tyttöä viereiseltä radalta. Kun altaan päässä käännyin takaisin, olivat he jo toisessa päässä ottamassa palautetta valmentajaltaan. Toisella puolella kaksi nuorta kundia veti vaparia ja perhosta sellaista vauhtia että samassa ajassa kun uin 400 metriä, avovedessä varmaan olisi olleet jo lähempänä Tallinnan satamaa..

Siinä sitten uin ja niiden ratojen välissä varmasti olin hassu näky, yksinäinen pulikoija viiden torpedon vauhdilla vedessä etenevän nuoren välissä. Jos näyttäisin edes ikäiseltäni tai olisin reilusti vanhempi, näky ei ehkä olisi ollut niin koominen :) tai jos edes toisella puolella olisi ollut vesijuoksijoita, olisin ehkä näyttänyt liikkuvan johonkin.

Mutta uin välittämättä sen enempää omasta tekniikasta kuin vauhdistakaan puoli kilometriä ja lähdin tyytyväisenä kotiin. Huomenna aion uida taas muutaman minuutin tai altaan päädyn enemmän. Tiistai aamuisin saa rauhassa uida eläkeisten kanssa, kiitää ohi vesijuoksijoista ja saunassa juhlia sitä että sen hetkisistä uimareista olen nopein omalla lonkalla polskuttelevista..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti