Pysähdyin eilen illalla miettiämään koko tätä kuviota.
Kirjoitan blogia aiheesta mistä en tiedä mitään. En lue juurikaan blogeja, joitain satunnaisia yksittäisiä kirjoituksia silloin tällöin mutten seuraa yhtäkään. En seuraa myöskään urheilua, osaan kyllä arvostaa ammattiurheilijoiden henkilökohtaista panostusta lajilleen, vaikkakaan en näe siinä aina järkeä. En ole kiinnostunutkaan tilastoista, en ennätyksistä. Tuttavapiiriini kuuluu paljon urheilevia ihmisiä. Sekä paljon sellaisia ihmisiä ja sellaisia paljon urheilevia aina aktiivisista kuntohölkkääjistä entisiin sm-tason urheilijoihin niin joukkue- kuin yksilölajeissa muttei sekään ole saanut minua kentänreunalle tai katsomoon.
En ole itse koskaan kokenut olevani mitenkään kilpailu-orientoitunut, urheilu on jees sen enempää välittämättä voittaako vai häviääkö, maratonin virallinen aikani on 6.05, mutta siitä viimeiset 10 minuuttia meni erään toisen "maratoonarin" odottamiseen ja muutaman muun kanssa juttelemiseen viimeisellä suoralla 150 metrin päässä maaliviivasta. Alkuperäinen ajatus alle kuudesta tunnista ei siis tuntunut yhtä tärkeältä kuin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa fiilistely maaliin pääsemisestä. Virallinen aika ei tässä tapauksessa tunnu miltään sillä tiedän että alle 6 tuntia ei olisi ollut mikään ongelma. Olen miettinyt joskus että jos treenaisi ei olisi mikään ongelma alittaa 5 tunnin aikaa, mutta koska olen jo päässyt maaliin kerran, ei motivaatiota ole edes lähteä harjoittelemaan.
Nyt harjoittelen uimista ja tavoitteena on itselleni maaginen 1500m. Voi olla että sen jälkeen tavoite raja nousee, mutta yhtä hyvin se voi jäädä siihenkin. On myös hyvin mahdollista että uituani ensimmäisen kerran 1500 metriä kiinnostukseni uimiseen loppuu siihen sillä monessa asiassa ajatukseni menee raiteita tehty - > seuraava. Triathlonissa tietysti aina voi kasvattaa matkaa ja vaikka nyt ajatuksena on vain ja ainoastaan sprinttimatka en sen enempää laske sen varaan että ettenkö haluaisi sen jälkeen kokeilla olympiamatkaa tai sitten vaikka perhosten keräämistä.
Ja miksi sitten kirjoitan vielä blogia aiheesta, josta minulla ei ole muuta kirjoitettavaa kuin omakohtainen kokemus, joka kaikenlisäksi on hyvin vajaavainen ja tietäen ettei sitä edes kukaan lue?
Itselleni tämä on jonkinlainen harjoittelupäiväväkirja. Koska en ole tilastofani, en ikinä saisi aikaan Excel-taulukkoa kunnon kehityksestä, sykkeistä ja matkoista aikoineen. Kun kirjoitan olleeni salilla, juoksemassa tai uimassa, dokumentoin tekemiseni ja mitkä fiilikset siitä on jäänyt. Ehkä kauan uin, jätinkö jotain salilla tekemättä, teinkö jotain tosin. 400 metriä alle 20 minuuttia on minulle tarpeeksi tarkka aika, alle 15 minuutin ajat voin alkaa tilastoimaan minuutin tarkkuudella. Niistä on turhaa alkaa niitä exceleitä vääntämään. Mäkitreenin jälkeen kirjoitin matkan ja ajan sekä keskinopeuden koska ne lukivat puhelimessa, seuraavalla kerralla en välttämättä edes laitta Sport Trackeriä päälle.
En yhtään pahastu jos joku nämä tekstit löytää ja niistä jotain iloa elämäänsä saa, vinkkejä treenaamiseen, ohjeita, neuvoja tai mitään syväluotaava analyysiä uimalasien istuvuudesta, maantiepyörän valinnasta tai ravinnosta ei kannata odottaa.. Sellaista kannattaa etsiä toisaalta.
Perusajatuksena on, että kuka tahansa voi kirjoittaa blogia ja ottaa tavoitteekseen jonkun urheilusuorituksen johon harjoitella ilman että sen turhan vakavasti, naama irvessä ja kaiken tilastoiden :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti