keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Hyvä startti

Kello 9.30, olkapäähän sattuu. Silmät kirkkaan punaiset. Mieli mitä parhain. Ja sitten töihin. 

Joitain vuosia sitten sain päähäni että triathlonin sprintti voisi olla "hauska juttu". Takana oli tuhansia kilometrejä vapaa-ajan pyöräilyä, edessä vedonlyöntinä sovittu maraton. Suunnitelmissa juoksutreeniä ja ajatuksissa Prahan kevät sekä Tonavan rannat ja sillat, varmasti ikimuistoinen juoksureissu. 
Sitähän se oli. Treenit jäi sormilla laskettaviin kertoihin, ajaksi kellotin jonkin verran alle 6 tuntia ja mieleen jäi seuraavien päivien kivuliaat kipuamiset Prahan metroasemien rappusia ja umpitunnelissa olevat  MM-lätkä turistit. Silti askeltakaan en vaihtaisi pois. Ajatukset triathlonin mistään mitään matkasta jäi sinne. 

Viime kesänä ostin maantiepyörän, ensimmäinen lenkki oli pituudeltaan 18km, kesän pisin 60km. Se ei vielä tuottanut oloa ettei lujempaa tai pidemmälle olisi voinut ajaa, mutta kotona odotti lastenhoitaja jonka aikataulu joustanut joten varsinaisesti vaihtoehtoa ollut. Viimeisen pyöräilyn jälkeen sport tracker kertoi kesän keskinopeudeksi 28.2km/h.

Sitten oli aika palata töihin ja lopettaa vajaan vuoden kestänyt näennäinen lorviminen. Työpaikan osittain sponssaamalla salikortilla pysyisi työkunnossa talven yli. Avainkorttia salille hakiessa ystävällinen työntekijä kertoi samaan hintaan kuuluvan myös uinti kahdessa eri uimahallissa.. 

Koska juoksu ja pyöräily on näennäisesti hallussa enkä oikeastaan ole tyyppiä joka lähtee salille nostamaan rautaa naama irvessä, päätin seuraavana päivänä mennä uimaan. Räpiköin 300 metriä ja painuin saunaan miettimään missäköhän kohtaa unohtui, etten osaa uida. Pysyn kyllä pinnalla, veneessä en pelkää että hukun jos syystä tai toisesta tipahdan veteen. Mutta mitään hajua mistään uintitekniikasta en todellakaan omaa. 

Ja sitten se tuli takaisin. 

Jos opettelen uimaan, ei varsinaisesti ole mitään syytä miksi en voisi kokeilla triathlonin sprinttimatkaa. Se voisi olla hauska juttu. 

Vielä ei todellakaan ole tekniikka hallussa, mutta hallille olen silti raahautunut räpiköimään ennen töitä, jotta siitä tulisi edes jonkinlainen rutiini. Ja onhan töihin helvetin paljon mukavampi mennä kun turhat ajatukset on ensin siirtänyt taka-alalle altaassa ja sen jälkeen saunassa poistanut ne kokonaan päästä. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti