En ole ikinä, koskaan eläessäni aiemmin uinut yhtä jaksoisesti 1150 metriä.
Nyt olen. Ja olen niin perhanan ylpeä itsestäni.
Tiedän ja tiedostan ettei se ole matka eikä mikään niille jotka harrastaa uimista yhtään enempää, mutta silti.
Seuraavan kerran hallissa onkin sitten uimaopettaja opettamassa ja taatusti matkat lyhenee. Nyt puoliksi kelluen räpiköidessä matka taittuu, mutta tiedän että oikealla tekniikalla vapaauinti ei mene ihan niin leppoisasti.
Voi olla että en edes yksityisopetuksessa tajua vapaa uintia, voi olla että olkapääni ei sitä kestä. Voi myös olla että turhaudun kun joudun aloittamaan koko uimisen alusta. Mutta enää en ole epävarma sen suhteen ettenkö osaa ja jaksa auttavasti uida, jos lämpimänä kesäpäivänä sattuu vaikka soutuvene kaatumaan. Se on jo ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti