Faktoja lähtökohdista

Tänään taas opettelin rutiineja ja painelin ennen töitä uimahallille. Koska en ole vielä löytänyt itselleni uimaopettajaa, enkä halua oppia mitään tekniikkaa heti alkuun väärin, uin ainoalla "tekniikalla" jonka osaan ja joka on edes jotenkin sen näköistä ettei uimavalvoja hyppää altaaseen pelastamaan luullen että kohta hukun. Eli ns. rintauintia mutta pää kokoajan pinnalla. Uin tänään huikeat 100 metriä ennenkuin pikkusormeni ilmoitti ettei enemmän mene.
 Mursin muutama kuukausi sitten pikkusormeni rystysen sekä ilmeisesti kämmenestä jonkun luun enkä vaivautunut menemään lääkäriin. Lopputuloksena oli pari väärin luutunutta luuta eikä pikkusormi nyt oikein jaksa laittaa vastaan veden vastukselle.. Jos sormi ei tässä pikkuhiljaa ala vahvistumaan uidessa, saattaa olla että joudun teippaamaan sen kiinni nimettömään.
 Vaikka 100 metriä kuulostaa lyhyeltä matkalta ja oikeasti sitä onkin, tällä hetkellä se on lähes puolet siitä matkasta jonka uimataidollani hallissa järkevästi edes pystyn uimaan. Tarkalleen ottaen yksi kolmasosa. Eli tavoitteeseen joka on n. 900 metriä yhtä jaksoisesti on aivan helvetisti matkaa. Varsinkin kun vauhdin pitäisi reilusti kovempi.

 Salilla painot ei myöskään ole mitään kummoisia, käsipainot huitelee 5-12 kilon välillä. Jalkaprässissä 120kg ja maastavetoa neljälläkymmenellä. Ja kun kerralla vetäsee kahdeksan toistoa ja sarjoja on kolme, ei ihan Arska-treeneistä ole  kyse :D

Kävin myös ostamassa treenikassin. On huomattavasti sporttisempi olo kun salille tai uimahalliin ei kuskaa kamoja perus-selkärepussa. Pienestä se urheilullisuus on kiinni..